Pekka, Terhi ja Vera Karunkan koti Espoon Leppävaarassa on kuin seikkailu Liisa ihmemaassa -satuun. Ihmeteltävää löytyy kääntyipä katseesi suuntaan tai toiseen tässä kauniissa kodissa. Pekka Karunkaa on perheen sisustaja tai oikeastaan keräilijä hyvällä sisustussilmällä.
Perheen olohuoneen katosta roikkuu Paavo Tynellin suunnittelema kattovalaisin, jonka Pekka on perinyt isovanhemmiltaan. Alvar Aallon tuoli ja abstrakti huutokaupasta hankittu taide sopivat yhteen kuin nakutettu. Vasemmalla näkyvät valokirjaimet muodostavat Vera-tyttären nimen.
1. Miten kuvailisit kotianne?
-Minua on aina viehättänyt boheemit taitelijakodit ja niiden sisutuksen selkeälinjaisuus sekä funktionaalisuus. En ole luonteeltani niinkään sisustaja vaan enemmänkin keräilijä ja se näkyy kodissamme. Eklektisyys sekä funktionaalisuus kuvastaa kotiamme varmaan parhaiten.
2. Mistä uskot että tämä viehätys on peräisin?
-Olen kiertänyt vaimoni kanssa kirpputoreja viimeiset 20 vuotta. Asuimme aikoinaan Hietsun kirpparin vieressä ja siitä se sitten lähti. Tietenkin vanhempieni ja isovanhempieni kotien sisustuksilla on ollut minuun vaikutuksensa ja olenkin perinyt yhdet tärkeimmistä esineistäni heiltä. En ole kuitenkaan antiikkikodista kotoisin, mutta olen viettänyt esimerkiksi lapsuuteni Käpylässä, ja sen arkkitehtuurilla ja tunnelmalla on ollut vaikutuksensa minuun. Toivoisinkin voivani muuttaa esimerkiksi juuri Käpylään tai Tapiolaan. Harrastan pyöräilyä ja käyn usein juuri Tapiolassa aistimassa sen ympäristöä sekä arkkitehtuuria.
Vasen kuva: String Pocket hylly on saanut kunniatehtävän ja sitä koristavat eri aikakausien lelut ja pienesineet. Onpa joukkoon päässyt muutama Arabian maustepurkkikin. / Oikeanpuoleinen kuva: Pekan entinen työ valaisinten parissa näkyy kaikkialla asunnossa. Pekan lempisuunnittelijoihin lukeutuvan Tapio Wirkkalan hehkulampuista tehty mainos koristaa olohuoneen seinää.
3. Mikä on sinulle tärkeää esineessä?
-Esineen funktionaalisuus on minulle hyvin tärkeää. Tuolissa pitää olla hyvä istua, ja esimerkiksi designtuolit joissa on huono istua saavat kyllä lähteä. Lisäksi arvostan esineiden kestävyyttä, enkä tarkoita tällä pelkästään elinkaarta vaan myös esteettistä puolta. Jotain kertoo varmasti myös se, että muistan jokaisen esineeni tarinan, sen mistä se on hankittu ja mitä se on suunnilleen maksanut. En tietoisesti etsi mitään, vaan ajaudun tavaran luokse.
4. Mikä on sisutusfilosofiasi?
-Olen aina kerännyt kaikkea postimerkeistä polkupyöriin. En ole sillä tavalla maaninen keräilijä kuitenkaan, vaan pystyn myös luopumaan esineistä. Mielestäni keräilyn pitää olla hauskaa, eikä ryppy otsassa hamstraamista. Mun juttu on löytää se tavara ja on hienoa, jos niissä näkyy eletty elämä. Tuolissa saa olla kolhuja eikä sen tarvitse olla suoraan kaupasta kiiltävänä kotiin kannettu. Se on itselläni sellainen statement myös. Kierrätykseni on sitä, että käytän hyväksihavaittuja tuotteita ja esineitä, enkä halua ostaa esimerkiksi lastulevystä tehtyjä huonekaluja. Kotimainen, sotien jälkeen tehty esineistö kestää sekä aikaa että kulutusta. Ne ovat parhaimmillaan myös sijoituskohteita.
Makuuhuoneen työpiste on kehystetty verhoilla. Alvar Aallon hyllyjen päällä lepää mm. Pekan kirpputorilta ostama Aallon peili, suomalaisten designerien lasiesineitä sekä Väinö Aaltosen kipsireliefi. Työpöydän hauska pallomainen pöytävalaisin on Kari Turusen suunnittelema kun taas toisen pöytävalaisimen on suunnitellut Yrjö Kukkapuro yhdessä tyttärensä miehen kanssa. Kaunis työtuolin virkaa toimittava Thonet tuoli on myös oikea klassikko.
5. Mitkä tyylit ovat vaikuttaneet sinuun eniten?
-Amerikkalainen Pop antiikki, Bauhaus sekä funktionaalinen sotien jälkeinen taideteollisuus. Vierastan retroa sanana enkä niinkään välitä 70-luvun ajan tyylistä mutta ehkä se johtuu siitä, että olen sen ajan lapsi.
Karunkien kodissa viihtyvät myös perheen 10-vuotiaan Vera-tyttären ystävät, eikä ihmekään sillä koti on täynnä leikkisiä yksityiskohtia. Pekan mukaan tytöistä on hauskaa hihitellä esimerkiksi täytetyille oraville tai hassuille leluille. Kuvassa mm. 70-luvun legoja ja Kay Bojesenin apina.
6. Sisustatko usein uudelleen?
-Esineiden sijainnit eivät varsinaisesti muutu, mutta tavarat saattavat vaihtua. Esimerkiksi tuolit tai taulut vaihtuvat aina silloin tällöin. Kodin esineiden uusiminen tai vaihtaminen ei ole minulle itseisarvo, vaan ostan esineen ja vaihdan sen sitten kun oikea osuu kohdalle. En esimerkiksi voisi sisustaa kotiani yhdellä kertaa uudelleen, sillä kaipaan kotiini kerroksellisuutta jota ei saa kuin ajan kanssa. Kiertelen viikonloppuisin kirpputoreja, kierrätyskeskuksia ja vanhantavaran liikkeitä ja aina silloin tällöin eteen osuu jotain mielenkiintoista. Kaikkea ei voi tietenkään ostaa, vaan sen pitää löytää kotoamme paikka.
7. Mikä on lempiesineesi?
-Se on tuo kolminaisuus tuossa olohuoneessa, eli Tynellin valaisimet jotka olen perinyt isovanhemmiltani, Helanderilta ostettu abstrakti taulu sekä vanhempieni ensimmäiseen yhteiseen kotiin 70-luvulla hankittu bambupöytä. Kaikesta muusta voin periaatteessa luopua täällä paitsi näistä kolmesta. Haluan luoda visuaalisesti mukavan ja miellyttävän ilmapiirin kotiimme ja samalla haluan kasvattaa tytärtämme Veraa arvostamaan visuaalisesti kauniita ja hyvin tehtyjä asioita.
Olohuoneen bambupöytä on kulkenut Pekan elämässä mukana ihan pienestä pitäen. 70-luvulla Pekan vanhempien ensiasuntoon ostettu pöytä on toiminut mm. Pekan ensiaskeleiden harjoittelutukena. Olohuoneen seinän abstrakti taide on hankittu pääosin Huutokauppa Helanderilta.
8. Mikä on sisutusvinkkisi?
-Älä osta kopiota, siinä ei ole mitään järkeä kun aidonkin saa käytettynä halvemmalla. Sisustuksen kerroksellisuus on tärkeää. En suosittele kenellekään sitä, että mennään huonekaluliikkeeseen ja ostetaan kerralla koko koti täyteen, vaan antaa ajan hoitaa. Taulut ovat hyvä esimerkki tästä. Esimerkiksi jos ostan taulun niin en laita sitä suoraan seinälle, vaan annan sen olla hetken aikaa lattialla, jotta se löytää varmasti oikean paikkansa.
9. Mikä on paras ostoksesi huutokaupasta?
-Olen ostanut yhden käsinsolmitun maton joka on työhuoneessani ja pidän siitä kovasti. Toinen esimerkki on olohuoneen seinällä oleva abstrakti taulu, jonka ostin Helanderilta silloin kun kamari oli vielä Hämeentiellä. Muistan, kun meklari Mika onnitteli minua ostoksestani. Taulu maksoin vain 80 euroa tuolloin. Muistan vielä oikein elävästi, kun kävelin Helanderin näyttöön sisään ja taulu katsoi minua heti ensimmäisenä käytävällä sisään astuessani. Silloin päätin, että ostan sen.
Vasemmanpuoleinen kuva: Tiikkinen tarjoiluvaunu kantaa päällään ruotsalaisen valaisinvalmistajan Ateljee Lyktanin pöytälamppua. Samanlainen lamppu oli aikoinaan Tamminiemessä presidentti Urho Kekkosen työpöydällä. Oikeanpuoleinen kuva: Puolapuiden eteen asetettu Domus-tuoli on ahkerassa käytössä Veran huoneessa.
Kuvat: Joonas Mutkala
Teksti: Jenny Sirén
Sinua saattaisi kiinnostaa myös tämä:
{{cta(’34e46c1e-e424-4fb7-b9c7-7730c89fe18e’)}}
