Huutokauppa Helanderilla myytiin 23.10.2019 Albert Edelfeltin öljyväriluonnos teoksesta Kaukolanharju auringonlaskun aikaan. Maalaus oli ollut yksityisomistuksessa eikä sitä oltu merkitty aiemmin mihinkään Edelfeltin tunnettujen töiden luetteloon.
”Mitä enemmän oppii tuntemaan Edelfeltin näennäisesti niin itsestään selvää taidetta, sitä selvemmin huomaa, kuinka läheisessä yhteydessä se on sekä hänen omaan elämäänsä ja hänen ympäristöönsä että sen ajan oloihin ja hänen maansa ja kansansa kohtaloihin. Vain tätä taustaa vasten saattaa täydellisesti ymmärtää hänen teostensa ja hänen elämäntyönsä merkityksen.”
– Bertel Hintze, 1953
Yli puoli vuosisataa sitten taidehistorioitsija Bertel Hintze kuvasi Albert Edelfeltin (1854–1905) maalauksia osuvasti ”näennäisen itsestään selväksi taiteeksi”. Nykypäivänä näkemys on edelleen ajankohtainen, sillä Edelfeltin merkkiteokset ovat yhä kiinteämpi osa visuaalista ympäristöämme ja yhteistä muistiamme. Monen kodin tai mökin seinällä riippuu kopio Kuningatar Blankasta, Pariisin Luxembourgin puistosta, Ruokolahden eukoista kirkonmäellä, Porilaisten marssista tai Leikkivistä pojista rannalla. Edelfeltin, samoin kuin kaikkien Suomen taiteen kultakauden mestarien suurenmoisten teosten läsnäolo jokapäiväisessä ympäristössämme on merkki siitä, että ne ovat meille aidosti rakkaita ja tärkeitä, mutta samalla niiden esiintyminen postikorteissa tai kahvimukeissa väistämättä arkipäiväistää teoksia, tekee niistä Hintzen sanoin ”itsestään selviä”.
Tämä ei ole kuitenkaan ikävä asia – päin vastoin! Onhan taide parhaimmillaan, kun sitä ei suljeta holveihin, lukittuihin saleihin tai yksityisiin tiloihin, vaan silloin, kun se tuottaa meille iloa tulemalla esiin yllättävissä asiayhteyksissä ja olemalla läsnä elämässämme joka päivä.
Luonnos teokseen Kaukolanharju auringonlaskun aikaan. Kuvat: Aki Syrjäläinen / Huutokauppa Helander.
Luonnos aiheesta Kaukolanharju auringonlaskun aikaan
Kansallisgallerian kokoelmiin kuuluva teos Kaukolanharju auringonlaskun aikaan on Edelfeltin maisemamaalauksista tunnetuin. Katsojan eteen avautuva vaikuttava näköala on tallennettu taiteilijan vaimon Ellan o.s. de la Chapelle’in suvun tuolloin omistaman Saaren kartanon maiden poikki kulkevan harjun huipulta Tammelassa, Kanta-Hämeessä, jossa pariskunta vietti kesiään. Maisema on ollut suomalaistaiteilijoiden suosiossa jo varhempina vuosikymmeninä; esimerkiksi Werner Holmbergin (1830–1860) ja Magnus von Wrightin (1805–1868) Kaukolanharju-luonnoksia ja -piirroksia on Kansallisgallerian kokoelmissa.
Albert Edelfeltin ensimmäiset tunnetut luonnokset Kaukolanharjulta ovat vuodelta 1888. Hän luonnosteli maisemaa myös seuraavan vuoden kesällä, mutta kirjeenvaihtonsa perusteella matkusti pois Saaren kartanosta ennen ruskan ilmaantumista, joten on perusteltua olettaa, että myös Helanderilla myydyn öljyväriluonnoksen syksyiset sävyt ovat perua juuri mainitulta vuodelta 1888. Pääteos valmistui Pariisissa talvella 1889–1890 ja se esiteltiin Pariisin salongissa samana keväänä. Luonnoksen koko on 29 x 36 cm. Taiteilija ei ole signeerannut teosta, vaan oikeassa alakulmassa on hänen vaimonsa myöhemmin kirjoittama teksti.
Lopullinen teos ja Helanderilla myyty luonnos. Lopullisen teoksen värimaailma on auringon kultaama, luonnoksessa puolestaan hehkuvat syksyn sävyt. Myös taiteilija itse koki ilmeistä voimattomuutta vaikuttavan näkymän edessä; esimerkiksi äidilleen tuolloin kirjoittamassaan kirjeessä hän kuvailee täydellisen valon ja sen maiseman ylle langettaman vaikutelman vangitsemisen mahdottomuutta. Valon lisäksi eroavaisuutta on myös maalausten kompositiossa; luonnoksen perspektiivi on suppeampi.
Albert Edelfelt: Kaukolanharju auringonlaskun aikaan (1890). Öljy kankaalle. Kuva: Kansallisgalleria / Matti Janas.
Albert Edelfelt: luonnos teokseen Kaukolanharju auringonlaskun aikaan (n. 1888). Öljy kankaalle. Kuva: Aki Syrjäläinen / Huutokauppa Helander.
Onko maalaus aito?
Kun teos ilmoitettiin myyntiin, moni esitti aiheellisen kysymyksen sen aitoudesta. Taidemarkkinoista siivuaan kärkkyvät monentasoiset väärennökset ovat valitettava tosiasia, joten varovaisuus on ilman muuta viisautta. Tässä tapauksessa huolellisissa tausta- ja materiaalitutkimuksessa löytyi yksinomaan aitoutta puoltavia seikkoja.
Maalauksen provenienssi eli omistushistoria on tiedossa ja luotettava.
Kolmen vuoden kuluttua miehensä kuolemasta Ellan avioitui Viktor Magnus von Bornin kanssa. Ellan-rouva lahjoitti teoksen lääkärilleen Karl Anton Rönnholmille kiitokseksi avusta, jota oli saanut poikaansa Erikiä (1888–1910) odottaessaan. Asiassa on toki oma arvoituksellisuutensa: Ellan on kirjoittanut maalaukseen omistuskirjoituksen toisen aviomiehensä sukunimeä käyttäen, joten joko teoslahjoitus tai omistuskirjoitus on tehty vuosien kuluttua Erikin syntymästä. On huomionarvoista, että Ellanin tiedetään lahjoittaneen Kaukolanharju-aiheiset teosluonnokset myös kansliapäällikkö Kurt Antellille ja kaupunginjohtaja Erik von Frenckellille. Nyt myyntiin tulevan työn lahjoituksena saanut lääkäri Rönnholm testamenttasi maalauksen aikoinaan vanhimmalle tyttärelleen, joka edelleen testamenttasi sen omalle vanhimmalle tyttärelleen. Tämä puolestaan menehtyi hiljattain korkeassa iässä ilman perillisiä.
Maalauksesta tehty materiaalitutkimus puoltaa aitoutta.
Teoksesta otettiin läpivaloröntgenkuva, jossa todettiin maalauksen olevan hyvin ja huolellisesti työstetty. Eri värialueista mitattiin röntgenspektrejä EDXRF-spektrometrilla, jolloin voitiin tunnistaa 1800-luvun taiteilijapaletissa tyypillisiä epäorgaanisia väriaineita kuten lyijyvalkoinen, koboltinsininen, sinooperi ja rautaoksidit. Mustasta omistuskirjoituksesta otettu pieni mikroskooppinäyte koostuu vähän sideainetta sisältävästä hiilimustasta. Vertaillessa sen koostumusta ja kuivumisrakennetta toisessa Albert Edelfeltin teoksessa olevaan Ellan von Bornin signeeraukseen voidaan todeta niiden olevan hyvin samankaltaisia.
Läpivaloröntgenkuva teoksesta.
Mihin hintaan teos myytiin?
Maalauksen vasarahinta kohosi 42 000 euroon. Vasarahinnan lisäksi ostaja maksaa huutokaupan provision 22,32 % / kohde + vasaramaksun 7 euroa / kohde. Teoksen osti yksityishenkilö, jolla on henkilökohtainen side Kaukolanharjun kauniiseen maisemaan.
