Tapio Wirkkala vuonna 1959. Kuva: Tuntematon kuvaaja, Wikimedia commons.
Tapio Wirkkalasta on sanottu, että hän oli ”mies, joka muotoili Suomen.” Fraasia voisi jatkaa ja sanoa Wirkkalan olleen mies, joka on muotoillut Suomen maailmankartalle.
Suomalaisen designin kulta-aikana on pidetty 1950 lukua, toiset tosin ulottavat ajanjakson jopa 1930-luvulta 1960-luvun loppuun. Suomalaiset muotoilijat niittivät mainetta tuolloin Milanon Triennaaleissa ja kiertonäyttelyissä ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Muotoilu kytkeytyi tiiviisti myös poliittisiin tarkoitusperiin: kylmän sodan vuosina koettiin tärkeänä tuoda esiin pieni maa nimeltä Suomi ja korostaa, että maa oli ennemminkin osa Skandinaviaa eikä ollut jäänyt rautaesiripun taakse.
Tässä missiossa suomalaiset muotoilijat, kuten Tapio Wirkkala, olivat tärkeässä asemassa. Suhtautuminen suomalaisiin muotoilijoihin muodostuikin 1950-luvulla palvovaksi; heistä tuli eräänlaisia kansallissankareita urheiluidolien rinnalle. Milanon Triennaaleista uutisoitiin samaan tyyliin kuin urheilukisoista. Arkistojen kätköistä löytyneessä Milanon Triennaaleja kuvaavassa vanhassa uutispätkässä väräjävällä nuotilla jännitettiin Milanosta kotiin tuotavien mitalien määrää, kisattiinhan nyt muotoilun mestaruudesta. Samaan aikaan suomalainen muotoilu nousi suomalaisen taide-elämän eturintamaan; siitä tuli sodasta selvinneen Suomen käyntikortti maailmalle.
Millainen muotoilija oli Tapio Wirkkala? Häntä on mahdotonta mahduttaa yhteen muottiin. Wirkkalan tuotanto oli varsin laaja ulottuen postikorteista kaupunkisuunnitteluun. Siihen väliin mahtuvat moninaiset astiastot, lasi- ja vaneriesineet, huonekalut, valaisimet, jopa automalli Studebakerin suunnittelua Raymond Loewyn toimistolle. Hän muotoili yhtälailla uniikkiesineitä valikoidulle eliitille ja toisaalta esineitä suurella volyymillä massoille, sarjatuotantoon. Taiteilijana hän oli poikkeuksellinen ymmärtäessään myös teollisen muotoilun edellyttämät käytännöllisyyden vaateet. ”Renessanssimuotoilijana” hän hallitsi useat eri tyylit ja materiaalit, lisäksi hänen tuotantonsa oli myös määrällisesti laaja sekä monipuolinen.
Wirkkala oli luonteeltaan utelias ja hänellä oli halu kokeilla kaikkea. Tätä laaja-alaisuuttaan ei hänen omana aikanaan aina ymmärretty. Oliko taiteilijan nyt sopivaa suunnitella ketsuppipulloa? Siitä Wirkkala itse vähät välitti. Tosin myöhemmin Tapio Wirkkala saavutti aseman, jossa hänen oli mahdollisuus valita vain itseään kiinnostavat projektit. Tästä huolimatta hän ei hylännyt arkistakaan designia.
”Silmä ei tunne muotoa yhtä herkästi kuin kosketus. Kun silmä valehtelee, sormet kertovat totuuden.” -Tapio Wirkkala.
Taiteilijoiden luomisprosessiin liitetään usein jotain mystistä, se koetaan alkukantaisen inspiraation värittämäksi maagiseksi hetkeksi. Wirkkalan suunnittelun lopputulos näyttää aina kevyeltä ja helpolta, niissä ei ole mitään liikaa. Tähän pääseminen vaati kuitenkin paljon hikeä ja työtä, mikä lopullisessa esineessä ei kuitenkaan koskaan näkynyt. Wirkkala kävi vuoropuhelua aina kulloisenkin materiaalin kanssa. Vapaana leijuvan idean tuli matkalla esineeksi muokkautua kulloisenkin materiaalin asettamien rajoitusten mukaiseksi. Työnsä laadun suhteen hän oli perfektionisti, hän teki kymmeniä, jopa satoja luonnoksia saavuttaakseen oikeanlaisen lopputuloksen. Samasta esineestä saatettiin tehdä useita mallikappaleita, joista Wirkkala sitten käsissään tunnustelemalla valitsi lopullisen version. ”Silmä ei tunne muotoa yhtä herkästi kuin kosketus. Kun silmä valehtelee, sormet kertovat totuuden.” Tapio Wirkkala on lausahtanut.
Tapio Wirkkala, 1984, Kuva Maaria Wirkkala. Tapio Wirkkalan olemus tiivistää jotain hyvin suomalaista. Häntä on kuvailtu piippua polttelevaksi menninkäiseksi, mutta yhtälailla hänen olemuksestaan välittyi arvonsa tunteva taiteilija. Tapio nimi tuo mieleen myös kalevalaiset sadut Tapiosta, metsän kuninkaasta.
Tapio Wirkkalan ulkoinen olemus oli karhumainen ja lempeä. Suomalaisten mielissä hänen muotoilemansa esineetkin tuntuvat syntyneet Suomen synkissä saloissa, kirkkaiden eräpurojen äärellä tai tunturien hiljaisessa äänettömyydessä. Luonto ja Tapio olivat yhtä, ainakin suomalaisten mielikuvissa. Wirkkala oli kuitenkin monella tapaa vastakohtien ihminen: Hänessä yhdistyy hiljaisuutta ja erämaita rakastavan puolen ohella myös urbaani kosmopoliitti. Hän työskenteli uransa aikana myös ulkomailla mm. Yhdysvalloissa, Saksassa ja Italiassa. Kaksi erilaista maailmaa tasapainottivat toisiaan: hektisen suurkaupunkielämän vastapainoksi taiteilija hiljentyi erämaamökissään Lapissa. Hänen töistään löytyy usein kaksi ääripäätä: suomalaisuus ja kansainvälisyys, orgaanisuus ja geometrisuus, rationaalisuus ja romanttisuus ja perinteellisyys ja innovaatisuus.
Luonto itsessään, sulava jää, hakattu kanto, vuoripuron virtaus tai pisaroiden leikki järven pinnalla, innoittivat Wirkkalaa. Tunnettujen teosten: Kalvolan kannon, Ultima Thulen, Jäänsärön, Paadarin jään, Bambu– tai Jäkälävaasin esikuvat on helppo maallikonkin nähdä. Erityisesti Wirkkalaa kiehtoi nautilussimpukan muoto, johon kytkeytyi myös taidehistorian kultaisen leikkauksen sääntö, jota simpukan kierre noudattaa. Kerrotaan, että Wirkalalla oli saunassa suuri nautilussimpukka juoma-astiana. Wirkkalaa kiinnosti myös linnun siipien liike ja linnun muodon virtaviivaisuus. Linnunlento symboloi Wirkkalalle vapautta ja rajattomuutta. Hän näki muotoilun mitä ilmeisemmin mielikuvien kautta. Vuonna 1967 Tapio Wirkkala kirjoitti ohjeen italialaiselle lasinpuhaltaja Mario Grassolle filigraanilasien tekemistä varten: ”Ajattele enkelten huilun soittoa, niin onnistut.”
Tapio Wirkkala niitti mainetta ja hänet luetaan yhdeksi merkittävimmistä kansainvälisistä muotoilijoista. Hänen taiteilijatarinansa yhdistyy suurempaan missioon, jossa sodan jälkeisen pieni Suomi pyrki kohottamaan kansainvälistä profiiliaan kansallisin keinoin. Wirkkalan henkilökohtainen menestyksekäs urapolku maailmalla tulkittiin samalla koko Suomen voittokuluksi. Erityisen merkitykselliseksi Wirkkalan tuotannon suomalaisille tekee se, miten hän kiteytti lasiin, vaneriin ja metalliin Suomen luonnon: sen elementtien runollisuuden ja alkukantaisen voiman.
Maljaa 3828 valmistettiin vain kolmen vuoden ajan; vuosina 1956-59. Sitä on kutsuttu keräilijöiden keskuudessa myös ”pieneksi jäävuoreksi” Kuvassa maaliskuussa 2017 kohdenumerolla 580 huutokaupattu Tapio Wirkkalan signeeraama 2328 malja. Kohde myytiin 5 403 € hintaan.
Tapio Wirkkalan Iittalalle suunnittelema taidelasi 1372, signeerattu, vuodelta 1947. Kuvassa huhtikuussa 2016, luettelonro 1372 huutokaupattu vaasi. Vasarahinta 2 163 €.
Jäkälä vaasi tunnetaan myös ”sormivaasina”. Wirkkala osallistui Jäkälä vaasillaan myös Milanon triennaaliin vuonna 1951. Kuvassa toukokuussa 2017 luettelonumerolla 82 huutokaupattu vaasi. Kuvan kohteen vasarahinta 221 €. Muita myytyjä jäkäliä: Joulukuu 2016, luettelonumero 22lokakuu 2016, luettelonumero 87huhtikuu 2016, luettelonumero 1051.
Uniikkiesine: Kaikkein vaikeimmat ovat kaikkein yksinkertaisimmat esineet, sillä niistä paljastuu virhe. On Tapio Wirkkala sanonut. Kuvassa: Huhtikuussa 2016 luettelonumerolla 1346 myyty uniikkiesine, vasarahinta 543 €.
Lehti oli teema jota hän työsti sekä hopea-, vaneri- että lasiesineiden kanssa. Kuva: Huhtikuu 2017, luettelonumero 266, vasarahinta 197 €.
Tatti maljakko: Kuva: Huhtikuu 2016, luettelonumero 1073, vasarahinta 106 €.
Rosenthal: Tapio Wirkkalan Suomalainen tuotanto tunnetaan hyvin, mutta hieman tuntemattomammaksi ovat jääneet hänen työskentelynsä Saksan Rosenthalin tehtailla. Hän suunnitteli sinne sekä taide-esineitä että käyttöastioita. Kuvassa huhtikuussa 2016 myydyt Kuikka ja Pollo, luettelonumero 766, vasarahinta 135 €. Lisää Tapio Wirkkalan Rosenthalille suunnittelemia astioita on myyty mm: Joulukuu 2016, luettelonumero 37lokakuun luettelonumerot 168 sekä 169Syyskuu 2016, luettelonumero 173.
Wirkkala perusti oman studion, Design Tapio Wirkkalan vuonna 1966. Italialainen Veninin lasitehdas esitteli Wirkkalan ensimmäiset värilliset lasiesineet. Kuvassa: Huhtikuussa 2016, luettelonumerolla 935 myydyt kohteet, vasarahinta 87 €. Kuvan vasemman puoleinen kohde on Tapio Wirkkalan Iittalalle suunnittelema esine. Keksimmäinen on Italialaisen Veninin valmistama ja oikealla on Nuutajärven lasia (nämä eivät ole Tapio Wirkkalan designia)
Kanttarelli maljakko: Wirkkalan ura lasinsuunnittelijana alkoi Iittalan lasitehtaalla, lasikilpailun jälkeen. Tältä ajalta ovat hyvänä esimerkkinä Kantarelli maljakko sekä muut Tapio Wirkkalan suunnittelemat, kaiverretut taidelasit. Kuvassa toukokuussa 2017 luettelonumerolla 98 myyty kohde, vasarahinta 185 €. Muita linkkejä myytyihin Kanttarelli vaaseihin: Toukokuu 2017, luettelonumero 187 sekä 203huhtikuu 2017, luettelonumero 461joulukuu 2016, luettelonumerot 783, 788 sekä 809lokakuu 2016, luettelonumerot 1224 sekä 1240marraskuu 2016, luettelonumero 91syyskuu 2016, luettelonumero 686toukokuu 2016, luettelonumerot 14 sekä 15.
Ultima Thule: Vuonna 1968 Wirkkala suunnitteli tarjoiluastiat Finnairin ensimmäisiin suihkukoneisiin. Lentoyhtiö Aero oli tosin tilannut Wirkkalalta melamiinisen Caravelle-astiaston jo vuonna 1960. Myöhemmin syntyi Ultima Thule – lasisarja Iittalalle. Kuvassa toukokuu 2017 luettelonumerolla 268 huutokaupattu lasisto, vasarahinta 197 €. Muita linkkejä myytyihin Ultima Thuleihin: Toukokuu 2017, luettelonumero 411 sekä 663huhtikuu 2017, luettelonumerot 403, 405, 594 sekä 597Maaliskuu 2017, luettelonumerot 807 sekä 808.
Vaneri: ”Kaikilla materiaaleilla on omat kirjoittamattomat sääntönsä” on Tapio Wirkkala joskus sanonut. Hänen työskentelytapansa luonnonmateriaalien kanssa oli soveltavaa, innovoivaa. Työn edetessä suunnittelija joutui olemaan jatkuvassa vuoropuhelussa materiaalin kanssa. Esimerkiksi puuta työstäessä eteen saattoi osua yllättävä oksakohta, joka tuli ottaa huomioon sitä työstäessä. Kuvassa huhtikuussa 2016 luettelonumerolla 1087 huutokaupattu vaneripöytä, vasarahinta 1650 €.
Korut: Wirkkalan upeat hopeiset korut hän suunnitteli 1960-luvun lopulla vaimolleen Rut Brykille, tärkeimmälle kriitikolleen ja kannustajalleen. Näiden korujen pohjalta syntyi sittemmin kokonainen korusarja. Kuvassa toukokuussa 2017, luettelonumerolla 1560 huutokaupattu hopeariipus, vasarahinta 173 €. Linkkejä muihin Wirkkalan suunnittelemiin ja Helanderilla huutokaupattuihin koruihin: Huhtikuu 2017, luettelonumero 919huhtikuu 2016, luettelonumero 1386toukokuu 2016, luettelonumero 964.
Suuri osa meistä suomalaisista on saanut kosketuksensa Wirkkalan suunnitteluun tavallisessa arjessa: puristanut hänen muotoilemaansa ketsuppipulloa, maksanut hänen piirtämillään seteleillä, istunut hänen suunnittelemallaan tuolilla ja juonut Wirkkalan muotoilemista juomalaseista. Eräs kaikkien tunnistama suomalaisuuden symboli on Wirkkalan suunnittelema Koskenkorvapullo. Kuvassa marraskuussa 2016 huutokaupatun kohteen osana olleet Wirkkala setelit. Vasarahinta 75 €.
Lähteet:
Tapio Wirkkala Ajattelevat kädet toim. Marianne Aav ja Eeva Viljanen
Harri Kalha Kansallisbiografia
Yle Areena: Tapio Wirkkala, mies joka muotoili Suomen
Suomalaisen lasin juhlaa, Iittala 125 vuotta
Teksti: Huutokauppakuiskaaja, taidehistoroitsija, tutkija.
Kuvat: Esinekuvat Huutokauppa Helander, muut kuvat Tapio Wirkkala Rut Bryk säätiö.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös:
{{cta(’41b8610b-41b5-4e91-a2d2-f49a6734de2d’)}}
