Marja ja Jorma Heleniuksen koti Eläintarhan huvila-alueella Helsingin Töölönlahdella on monille Suomalaisille tuttu näky. Taitelijapariskunnan Sininen huvila nousi tontille jo 1890-luvun loppupuolella mutta mitä se mahtaa kätkeä sisälleen nykyään? Huutokauppa Helander pääsi tutustumaan tämän talokaunottaren salaisuuksiin.
Eläintarhan Sininen huvila nro. 11, kuvattuna kesäisissä maisemissa Helsingin Töölönlahdella.
1. Miten päädyitte asumaan tänne?
-Talo on ollut suvullani vuodesta 1950 alkaen. Minä ja veljeni ostimme rakennuksen vuonna 1979 ja kauppakirja tehtiin sukumme sisällä, itse asiassa pienen pakon edessä. Alueella oli tuohon aikaan neljä huvilaa julkisessa myynnissä mutta ne eivät menneet kaupaksi. Suurin syy tälle oli se, että kaikki neljä huvilaa sijaitsevat kaupungin vuokratonteilla ja tonttivuokrasopimuksia oli jo 50 vuoden ajan jatkettu vain vuodeksi kerrallaan. Talojen tekninen kunto oli tässä vaiheessa ajautunut niin alas, ettei kukaan ollut valmis ostamaan niitä, ainakaan sellaisilla ehdoilla. Kun talo ei kelvannut kaupungille tai kenellekään ulkopuolisille, niin ostimme tämän veljeni kanssa puoliksi, kertoo Jorma.
Marja muutti taloon myöhemmin, taitelijapariskunnan tavattua taideteollisessa korkeakoulussa 1980-luvulla.
2. Kertoisitko hiukan Sinisen huvilan historiasta?
-Talon on rakennuttanut rakennusmestari Nikolai Mickelsson ja varhaisimmat piirustukset on päivätty vuodelle 1895. Löysimme yhdestä seinästä merkinnän, jossa lukee vähän hassustikin ”Pingoittanu, Mats Rauta 1898″ joka viittaa siis pinkopahvien asennukseen. Löysimme myös pienen sanomalehdenkulman talon välipohjan fylleistä, erään parvekkeen korjauksen yhteydessä. Tässä hyvin pienessä sanomalehden palasessa on ilmoitus Espalle annetusta ilotulitusvaroituksesta ja se on päivätty 23.5.1896. Tämä viittaisi siihen, että jos fyllit on asennettu keväällä 1896, niin vesikaton on myös täytynyt olla valmiina tuolloin. Arviomme on siis, että talo on valmistunut haarukalla 1896-1898, toteaa Jorma.
Taitelijapariskunta rakensi aikanaan, nykyisin jo aikuiselle tyttärelleen, pienen vaaleanpunaisen leikkimökin. Heidän unelmansa on sisustaa tämä pikkuruinen huvila kertaustyylisillä lapsille tehdyillä tyylihuonekaluilla ja avata se talossa toimivan kahvilan leikkipaikaksi. PS. pariskunta etsii lasten tyylikalusteita leikkimökkiinsä, joten jos sinulla on sellaisia ja haluat myydä ne niin otathan yhteyttä esim. Helanderin asiakaspalveluun! / Marja ja Jorma Helenius kotinsa Sinisen huvilan edustalla.
Taitelijapariskunnan eteisaulan jatkuu portaiden yläpäässä, jossa avautuu samalla mieletön näkymä. Upein kuvioinnein maalattu tila antaa kolmiulotteisen vaikutelman ja seiniä on melkein pakko mennä koskemaan. Seinien kuvioinnit on maalannut Lotta Kare, joka työskentelee nykyään lahden toisella puolella, Oopperan lavastemaalarina. Pariskunta sai idean eteiseen Moskovalaisesta huvilasta, työskennellessään siellä Entisöinti Pulla Oy:n palveluksessa vuonna 1984. Orientalismi oli suosittu tyyli 1800-luvun loppupuolella. Mm. Alhambran palatsi Granadassa innoitti arkkitehteja ja taitelijoita tuolloin.
3. Miten kuvailisitte kotianne?
-Ikuisuus projekti tai Iisakin Kirkko, naurahtaa pariskunta yhteen ääneen.
Valitettavasti talon sisällä olevat pinnat eivät ole alkuperäisiä, sillä talon sisustukset olivat tuhoutuneet ajan saatossa. Kuvasimme ja taltioimme ne fragmentit jotka löysimme, kertoo Jorma. Esimerkiksi talon seinähirsien pinnoista näki katossa aikanaan olleiden ornamenttien ääriviivat. Tämä johtuu siitä, että ennen kuin ornamentit voitiin maalaata talon kattoon, piti paperisabluunat ripustaa nupeilla seinille jossa ne lakattiin sellakalla. Näin varmistuttiin siitä, ettei paperi kastuisi ja repeytyisi itse katon maalaamisen yhteydessä. Tämä tarkoitti myös sitä, että katon tulevat ornamentit piirtyivät seinään. Väreistä tai kokonaiskuosista ei valitettavasti saanut enää remontoinnin yhteydessä selvää.
Pariskunta päätyikin tyylisisustamaan kotinsa, ajalle tyypillisillä huonekaluilla. Olisimme mielellämme entisöineet talon, mutta se ei valitettavasti ollut varteenotettava vaihtoehto, jatkaa Jorma. Kokemuksen puutteesta entisöiminen ei ainakaan olisi jäänyt kiinni, sillä Jorma työskenteli aiemmin Entisöinti Pulla Oy:n palveluksessa, Marjan toimiessa museoviraston konservaattorina.
Kun entisöinti ei ollut vaihtoehto niin halusimme remontoida kotimme aikakaudelle ominaiseen tyyliin, toteaa Marja. Temperamaalasimme talon sisäseinät ja teimme muutenkin mahdollisimman paljon itse, alkuperäisillä tekniikoilla. Olemme molemmat kaunosieluja, joten kaikki mitä teimme, teimme itseämme varten. Minusta on oikeasti kiva katsella katon kuviointia, eikä sitä ole suinkaan tehty siksi, että täällä olisi jotenkin ”arvokkaan” näköistä, kertoo Marja.
Jorma ja Marja jatkavat juttua melkein yhteen ääneen, kertomalla etteivät toki vastusta muunlaisia koteja tai tyylejä mutta eivät vain itse haluaisi asua niin. Kun emme vain viihdy putkihuonekalujen ja valkoisten seinien keskellä, se ei ole meidän juttu, toteaa pariskunta yksimielisesti. Jorma jatkaa juttua vielä todeten, että he ovat molemmat harmonian ystäviä ja ehkä siksi paljon puhuttu uuden ja vanhan yhdistäminen ei miellytä heitä.
Kotimme sisustus perustuu tyylilliseen eheyteen. Emme kumpikaan ole perineet huonekaluja tai muita esineitä, vaan tänne on kaikki hankittu erilaisista paikoista kuten Helanderilta, kertoo Jorma. Talomme on rakennettu silloin, kun kertaustyyli eli omaa kukoistusaikaansa. Mielestämme kertaustyylit ovat aivan aliarvostettuja tällä hetkellä.
Pariskunnan kädenjälki näkyy kaikkialla asunnossa: Makuuhuoneen (ylin kuva) lattia on Jorman tekemä. Marja toimii nykyisin kuvanveistäjänä ja hänen patsaitaan löytyy useista talon huoneista (alempi kuva).
4. Mikä on sisustusfilosofianne?
-Hankimme sellaisia esineitä, jotka miellyttävät meidän sisustussilmäämme. Emme missään nimessä osta mitään ”elitismin” nimissä, vaikka joku kodissamme vieraileva saattaa niin luullakin, toteaa Jorma.
Kertaustyylissä pariskuntaa tuntuu erityisesti miellyttävän se, että pienimmätkin esineet ovat dekoratiivisia. Esineiden tietynlainen ylevyys, komeus sekä loppuun asti mietitty ornamentiikka näkyy aina ikkunan saranoista, kattolistoihin saakka. Jopa käyttöesineistä näkee kuinka paljon suunnittelua sekä käsityötä ne ovat vaatineet, kertoo Jorma.
Jorma jatkaa juttua vielä kertomalla pitävänsä erityisesti kertaustyylille tyypillisistä katseenkiinnittäjistä. Sellainen ympäristö antaa minulle virikkeitä ja virkistää mielikuvitustani aivan eri tavalla kuin vaikkapa ihan pelkistetty lookki. Kertaustyyliinhän päättyi 1000-vuotinen antiikin traditio, toteaa Jorma.
Marja toteaa puolestaan viehättyvänsä siitä ajatuksesta, että esineet ovat aiemminkin olleet jonkun omistuksessa. Aina mietin, että kukahan tuonkin on tehnyt. Se on vähän niin kuin sukuselvitys, kun esineiden historiaa rupeaa tutkimaan.
5. Mitä sisustusvinkkejä antaisitte?
-Sanoisin ihmisille yleensä näin, että lopettakaa kaikki muotien ja trendien pohdiskelu ja kuulostelkaa omia fiiliksiä. Kodista pitää pyrkiä tekemään oman näköisensä, niillä mahdollisuuksilla mitä itsellä on. Ei pidä antaa liikaa painoarvoa muiden mielipiteille, vinkkaa Jorma. Joku joskus kysyi meiltä, että rakennatteko museota niin sanoin, että ei todellakaan. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin täällä pelattiin sisällä palloa. Marja komensi lapset ulos vasta sitten, kun kristallikruunusta alkoi pudota paloja irti, kertoo Jorma nauraen. Sillä tavalla ei siis pidä tehdä yli, ettei voi omassa kodissaan elää.
Vinkkinä kertaustyylistä kiinnostuneille: tavara on nyt todella edullista. Kertaustyyli ei todellakaan ole ”trendikästä” ja tätä laadukasta, käsintehtyä ja koko elämänkaaren kestävää esineistöä saa nyt esim. huutokaupoista ihan pilkka hintaan.
Tietysti on hyvä huomioida esineiden ylläpitovaatimukset, kuten se, että liitokset on liimattu nahkaliimalla joka aiheuttaa esineiden raksahtelun kuivassa keskuslämmitetyssä asunnossa. Toisaalta saat samalla esineitä, jotka eivät hajoa kahdessa tai edes kahdessakymmenessä vuodessa. Ja onhan tämä paljon ekologisempaakin, pohtii pariskunta yhdessä. Ainut huonopuoli kertaustyylisissä huonekaluissa on ehkä se, ettei niissä voi löhöillä ihan samalla tavalla kuin nykysohvissa, toteaa Marja. Toisaalta on olemassa esim. viktoriaanisia nojatuoleja ja divaaneita joissa voi löhötä.
n 
Olohuoneen kristallikruunu (joka on muuten sekin huutokaupasta hankittu), sen upea mansetti sekä katon kauniit maalaukset kiinnittävät vierailijan huomion eittämättä. Sininen huvila on muutenkin yksityiskohtia täynnä. Pariskunnan ateljéssa, talon alakerrassa oleskelevat mm. nämä kaksi pientä enkeliä. Oven koristeiksi maalatut enkelit ovat taidemaalari Jorman käsialaa ja vielä viimeistelemättä.
6. Mistä saatte inspiraatiota sisustamiseen?
-Marja kertoo imevänsä ideoita mm. erilaisilta messuilta. Yritän oikeastaan vähän toppuutella Jormaa, joka on oikea ideapankki, naurahtaa Marja. Jorma puolestaan kuvailee itseään joko ”laiskaksi” tai sitten niin uteliaaksi, että hänen on melkein pakko opetella koko ajan jotain uutta. En oikeastaan hakemalla hae ideoita kotiimme, vaan tuon niitä tänne ihan vahingossakin. Kaikki elämän varrella nähty ja koettu vaikuttaa kotimme sisustukseen. Taitelijoina myös ammateillamme on ollut selkeästi vaikutusta ja kaikki uran aikana itseensä imetty ilmentyy täällä, toteaa Jorma.
Täysin plankko tila on aina haastava sisustaa ja se vaatiikin täysin oman maailman luomisen. Esimerkiksi tässä kodissa meillä oli vastassa täysin, tavallaan tyhjä paperi, josta aloitettiin sitten sisutuksen suunnittelu. Entisöinti töissä löysi mitä löysi ja sitten tehtiin ohjeiden mukaan vaikkapa seinien maalaukset uudelleen. Täällä jouduimme miettimään kaiken seinien väristä alkaen, pieniin yksityiskohtiin saakka.
Kaikista vaikeinta on inspiraation iskiessä on kuitenkin se omassa päässä visioidun ajatuksen tuottaminen toteen niin, että se todella vastaa sitä itsellä ollutta kuvaa. Prosessi ajatustyöstö lopputulokseen on pitkä.
7. Onko sinulla lempitaitelijaa tai muotoilijaa, ja jos on niin kuka?
– Ihailen kaikkia niitä taitelijoita jotka ovat osanneet käsitellä valoa mestarillisesti, kertoo Jorma. Tämä johtaa siihen, että suomalaisista taitelijoista aivan huikeita ovat Elin Danielson-Gambogi sekä Albert Edefelt. Tätä varhaisemmista taitelijoista Werner Holmberg on mainitsemisen arvoinen ja ihan omaa luokkaansa. Ulkomaalaisista aivan huikea taitelija, sellainen jonka mainitsisin jos pitäisi yksi yli muiden valita, on tanskalainen Severin Krøyer. Hän oli Skagenin koulukunnan yksi keskeisimpiä mestareita. Kansanomaisesti häntä voisi kuvata tanskan Edefelttinä. Lisäksi espanjalainen Joaquín Sorolla, joka oli myös ulkoilmamaalari kuten minä, miellyttää. Voisi puhua sorollismista. Hänellä on oma kotimuseo Madridissa. Ruotsalaisista taitelijoista mainittakoon Anders Zorn ja Venäläisistä Ilja Repin sekä Ivan Šiškin.
Kuvanveistäjänä Marjalle tärkeitä taitelijoita ovat italialainen Michelangelo sekä ranskalainen August Rodin. Se on niin ihmeellistä, minkälaisiin suorituksiin nämä mestarit ovat kyenneet. Olen joskus pohtinut, että miten esimerkiksi Sikstuksen kappelin kattomaalaukset on tehty. Onko Michelangelo purkanut maalaustelineet välillä, katsoakseen maalauksiaan kaukaa vai miten ne on onnistuttu toteuttamaan, pohtii Marja.
Lattian lisäksi seinän ja katon maalaukset ovat pariskunnan käsialaa.
8. Mikä on paras ostoksenne huutokaupasta?
-En tiedä onko se paras, mutta olimme etsineet makuuhuoneen kalustoa varmaan jo 20-vuotta ja kun se vihdoin löytyi nettihuutokaupasta, niin olimme todella onnessamme. Ongelmahan näissä vanhoissa 1800-luvun lopun sängyissä on se, että ne ovat kapeita ja lyhyitä mutta tämä oli juuri sopiva ja kaikki toimi todella hienosti, aina ostamisesta toimitukseen saakka.
Toinen valinta olisi varmaan tämä olohuoneessa tai ns. salissa oleva ruokasalin kalusto, joka on suomalaisen puuseppämestarin ja huonekaluvalmistaja Nikolai Bomanin käsialaa, jatkaa Jorma. Tähän 12 hengen kalustoon liittyy nimittäin hieno tarina. Täytyy alustaa tätä kertomalla, että äitini ei yleensä ole välittänyt ostoksistamme juuri lainkaan. Kalusto on siis Helsingin Yliopiston entisen kansleri Ernst Philip Palménin kuolinpesän jäämistöistä. Palménithan olivat tunnettuja yliopiston kanslereina, sillä professorina, rehtorina ja sittemmin kanslerina yliopistolla toiminut vapaaherralliseen Palménin sukuun kuuluva Ernst ei ollut perheensä ainut kansleri. Myös hänen isoisänsä Ernst Gustaf Palmén oli niinikään toimittanut samaa virkaa. Joka tapauksessa, Palmén oli todella pidetty yliopistoväen keskuudessa ja hänen ”faneihinsa” lukeutuu myös äitini. Vanhempani olivat täällä sitten kerran syömässä ja mainitsin ohimennen, että kalusto on tullut jonkun kansleri Palménin pesästä. Äitini totesi siihen melkein huudahtaen, että nyt se ruoka vasta maistuukin hyvälle! Äitini mukaan Ernst Palmén oli nimittäin niitä viimeisiä hienoja, elegantteja ja karismaattisia herrasmiehiä josta koko ylisopistoväki oli ihastuksissaan, kertoo Jorma.
Tämä harvinainen ruokasalinkalusto on suomalaisen puuseppämestari ja huonekaluvalmistaja Nikolai Bomanin käsialaa. Kalusto on pariskunnan yksi parhaista huutokauppaostoksista. Tekstiileihin hurahtanut pariskunta löysi verhojen kankaan reissultaan Pekingistä. Kauniit mittatilaustyönä tehdyt verhot on ensin itse suunniteltu sekä piirretty ja sittemmin Tallinnassa teetetty.
Tähän on pakko vielä lisätä tarina huutokaupasta ostamastani ”pömpöösistä”. Tekstiilit ovat minulle tärkeitä, sillä kertaustyylissä (ja miksei kansallisromantiikassa ja jugend aikakaudellakin) ne näyttelivät hyvinkin keskeisestä osaa sen ajan kotien sisustuksissa. Kodeista löytyi plyysiverhojen lisäksi esim. pianopöytäliinoja yms. Valitettavasti moni niistä tekstiileistä on kadonnut ajan saatossa. Sota-aikanahan niistä tehtiin myös vaatteita. No joka tapauksessa, kyseinen ”pömpöösi” on Ranskan Ebayn nettihuutokaupasta ostettu sängynkatos. Se oli vain niin överi juttu ja ”pömpöösein” esine jonka olen ikinä nähnyt, minun oli pakko saada se. Ja sittenhän se jäi näppeihin, kertoo Jorma pilke silmäkulmassa. Marja kauhisteli aluksi, että mihin tuonkin aiot laittaa ja siinä sitten jotain änkytin. Nyt se on tuolla alakerrassa, jatkaa Jorma. Vuokraamme tuota alakertaa joihinkin siisteihin tapahtumiin ja ostamani ”pömpöösi” saa keskenään vieraat ihmiset löytämään yhteisen puheenaiheen. Marja kertoo, että monet vieraat haluavat ottaa ”pömpöösin” alla kuvan itsestään ja ystävistään.
Ensimmäisessä kuvassa Jorman huutokaupasta ostama ”pömpöösi” eli Ranskalainen 1800-luvun loppupuolen verhoiltu sängynkatos. Toisessa kuvassa alakerran ateljén katon ja seinien yksityiskohtaisia maalauksia, jotka pari on tehnyt itse.
Kuvat: Huutokauppa Helander Joonas Mutkala sekä Wikipedia Neofelis Nebulosa
Teksti: Jenny Sirén
Sinua saattaisi kiinnostaa myös tämä:
{{cta(’80307543-8f82-44a3-b8fd-dfbf935aa309’)}}
{{cta(’5c9b316d-6745-448f-b6f7-cd8b722cab6c’,’justifycenter’)}}{{cta(’7eec3718-d1da-4f7e-8078-58335ee3f9e9′,’justifycenter’)}}{{cta(’4030e372-5237-4ca7-8244-1e2c840a7c80′,’justifycenter’)}}{{cta(’34e46c1e-e424-4fb7-b9c7-7730c89fe18e’,’justifycenter’)}}{{cta(’5d7cd7a1-c29d-4ef9-bf68-1204b77cd965′,’justifycenter’)}}{{cta(’b3d8a38d-2b9c-454f-91b0-e3b6c2c4e6a8′,’justifycenter’)}}{{cta(’a3a41c23-fac0-4844-96fd-4e562f75ba5c’,’justifycenter’)}}{{cta(’e7d3ec18-069e-4266-8395-d722d74501d9′,’justifycenter’)}}{{cta(’08fce98d-de8d-41a7-8bb6-eb0b5df37c3d’,’justifycenter’)}}{{cta(’51b53dc3-e60c-4eb0-856b-58bac13fd3a0′,’justifycenter’)}}
