Kaikenlaista itseään vanhempaa keräilevän Marko Jyllin kodissa Porin keskustassa kohtaavat minimalistisuuteen pyrkiminen ja värikylläisyys. Designin kulta-ajan klassikoihin mieltyneen nuorenmiehen koti on monen unelma, vaikkeivat sitä ikätoverit aina ymmärräkkään.
Olohuoneen verhot ja matot eli kodin sisustustekstiilit vaihtuvat kausien mukaan, mutta muu kalusto pysyy pitkälti samana. Kuvan matto on de Poortere, ja se on Helanderilta ostettu. Eero Aarnion Pastilli-tuoli on Markon lempilapsi. Kuvassa myös New Yorkin tuliaisina tuotu Pluto pehmolelu, sekä Ilmari Tapiovaaran 1940 Artekille suunnittelema teetee-pöytä. Heikki Turusen Ornolle suunnittelema valaisin sohvan takana on aikoinaan pelastettu entisen työnantajansa roskalavalta. Ehtona oli että Marko leipoo vastineeksi jotain ja niinhän tekikin.
1. Miten kuvailisit kotiasi?
-Kotini on ”erilainen poikamiesboksi”. Olin etsinyt uutta asuntoa noin vuoden verran kun äitini bongasi tämän asunnon ja teimme tarjouksen suorilta käsin. Talo on 1960-luvulla rakennettu, Porin ydinkeskustassa kävelykadun varrella sijaitseva läpitalon kaksio. Kävelykadun tilalla oli aiemmin kaksikaistainen autotie, vaan ei onneksi enää. Keittokomeron seinät poistettiin ja asunnosta saatiin näin yhtenäinen tila olohuoneen ja eteisen kanssa. Halusin välttämättä tammiparketin, vaikka se onkin työläämpi kuin vaikka laminaatti, materiaalina puu on kuitenkin lämmin.
2. Mikä on sinulle tärkeää esineissä?
-Jotkut esineet ovat minulle tunnearvonsa takia tärkeitä, sillä niihin liittyy rakkaita muistoja ja tarinoita. Mikäli ostan jonkin esineen itse, on minulle tärkeää tietynlainen isältä-pojalle henki. Tarkoitan tällä sitä, että arvostan kestävyyttä ja laatua. Ennen esineet tehtiin kestämään, toisin kuin nykyään. Pyrin myös suosimaan Suomalaista.
Marko Jylli istuu mielellään Eero Aarnion Pastilli tuolissa, josta hän haaveili jo pienenä poikana. Markon paras ostos huutokaupasta on ollut Helanderilta ostetttu Birger Kaipiaisen taidelautanen, joka maksoi nuorenmiehen melkein koko kuun palkan verran. Kuvassa myös Artekin Trienna-sohvapöytä, joka on yksi kolmesta uutena asuntoon ostetusta esineestä.
3. Paras ostoksesi huutokaupasta?
-Monia hyviä, mutta ehkä päällimmäisenä kuitenkin Birger Kaipiaisen seinälaatta, joka oli ensimmäinen ostokseni Helanderilta. Laatta oli mielestäni niin ruman-kaunis että se oli saatava, vaikka se maksoikin lähes kuukauden palkkani.
4. Keräiletkö jotain erityistä?
-Keräilyn aloitin jo 12-vuotiaana keräämällä ”kaikkea itseäni vanhempaa”. Vuosien saatossa segmentti on kaventunut, ihan jo tilojen rajallisuuden nimissä. Kokoelma itsessään on hyvin tavanomainen, mutta intohimo minulla on aina ollut vanhoihin mainoksiin. Myöskin olen huomannut hamstraavani valaisimia sinne uuteen isompaan kotiin, jota ei edes vielä ole! Itse kokoelma on toisaalla, ja kotiini olenkin ottanut sieltä ainoastaan sellaisia esineitä joilla on käyttöfunktio.
Vasen kuva: Harri Bertoian vuonna 1952 Knollille suunnittelema Diamond (timantti) tuoli toivottaa vieraat tervetulleiksi eteisessä. Bertoian timanttituolin yläpuolella oleva pullotaulu on Helanderilta. Se on Sirkkusen työ, joka on aikoinaan kuulunut Olavi ja Pauli Virralle. Helanderin meklari Mika Sirén vahvistaa asian ja kertoo, että taulun takana oli alunperin taiteilijan Olaville suuntaama kirje, jonka perikunta päätti pitää muistona itsellään. / Oikeanpuoleinen kuva: Markon mielenkiinto mainosjulisteita kohtaan näkyy mm. olohuoneessa. Vitriinissä Marko säilyttää Arabian kannuja sekä muumi figuriineja.
5. Mikä on lempiesineesi?
-Vaikea kysymys, mutta sanoisin että makuuhuoneessa oleva nojatuoli. Väriltään tuoli on kamala, mutta se tuo aina mieleen rakkaan edesmenneen mummoni.
6. Mikä on sisustusfilosofiasi?
-Minulla on kaksikin; Toinen on vähemmän on enemmän-periaate eli aina on periaatteessa varaa karsia. Olen myös yrittänyt noudattaa vaihtelevalla menestyksellä tätä less is more-käytäntöä. Toinen on se ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Kaverini vinoilevat minulle ostoksistani ja niiden hinnoista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vanhat huonekalut ja esineet ovat laadukkaammin tehtyjä kuin uudet. Vielä kun esineen ostaa käytettynä ja hyvin säilytettynä, maksaa se itsensä takaisin tavalla tai toisella. Toki esineitä täytyy itsekkin vaalia. Korostan sitä, että olen oikeasti pienipalkkaisella alalla, ja siitä huolimatta olen mielestäni onnistunut ihan kivan ja kodikkaan kodin luomaan laadukkailla esineillä!
Ulla Procopen Arabialle suunnittelemat kahviastiat lepäävät kauniisti Dora Jungin pöytäliinan päällä.
7. Mistä saat inspiraatiota sisustukseesi?
-Inspiroidun löydöistä. Tarkoitan, että kun vähiten odotat ja eteesi tupsahtaa joku silmää ja mieltä miellyttävä esine tai asia, siitä saa inspiraatiota sisustaa. Tulee ikäänkuin missio sovittaa esine kotiin! Ja monesti se on lumipalloefekti, kun muutat yhden paikan, huomaat että iltaan mennessä oletkin kääntänyt koko kodin uuteen ilmeeseen! Löydön voi toki tehdä ihan omistakin tavaroista. Kaapissani on pitkään ollut esimerkiksi Erkki Hervon grafiikanlehti, jota olen koittanut saada sopimaan kokonaisuuteen.
8. Kuinka usein sisustat koko kodin uudelleen?
-Kausittain vaihdan huonetekstiilit, kuten matot, verhot jne. Huoneistossa on kaksi suurta ikkunaa, käytännössä koko seinän levyiset, mutta minulla on iso kaapillinen verhoja. Verhot on halpa tapa muuttaa koko huoneen ilmettä. Mutta kun vanhoja kuvia katson, sanoisin että vuoden välein vaihtuu järjestys, joku kaluste korvaa toisen jne. Se on niin helppoa kun voi sieltä kokoelmasta käydä hakemassa, liiankin helppoa.
9. Lempihuoneesi?
-Kaksiossa ei paljon valinnan varaa ole, mutta kyllä se on tuo olohuone. Sinne koostuu monta tarinaa ja muistoa esineiden muodossa, joita voin hämmästellä lempipaikastani, Pastillista käsin. Pienestä pojasta asti haaveilin joskus omistavani Pastillin, ja en voi kuin todeta että parempaa istuinta ei ole! Minulla on ollut Pastilleja parhaimmillaan kaksikin, mutta punainen ei oikein istunut sisustukseen (vaikka väreistä pidänkin).
10. Mitkä tyylit ovat vaikuttaneet sinuun eniten?
-Sanoisin että 1950-luku muotokielellään ja 1960-70-luvut värikylläisyydellään. Minulla on monta lempisuunnittelijaa juuri noilta aikakausilta, esimerkiksi Nanny Still, Birger Kaipiainen, Eero Aarnio, Tuulikki Pietilä sekä Laila Zink. Ja kaikkien tuotoksia löytyy kodistani.
Piianpöytä sekä nojatuoli ovat peruja Markon mummulasta. Piianpyötä oli Markolle tullessaan vihreän miranolin peitossa ja se palautettiin alkuperäiseen väriinsä.Piianpöydän jakkara on myös peruja isovanhemmilta. Jakkara palveli aikanana myyjän tuolina isovanhempien kaupassa. Kuvan seinälautanen on Laila Zinkin työ, joita Marko keräilee.
Kuvat Ville Erkkilä
Teksti Jenny Sirén
Sinua saattaisi kiinnostaa myös:
{{cta(’4030e372-5237-4ca7-8244-1e2c840a7c80’)}}
