Beritta Markkulan koti Helsingin Meilahdessa on kokonaisuuksien boheeminen fuusio. Berittan elämäntyö Sinkkuelämää-sarjan parissa näkyy toimittajan kodissa ja tyylissä.
Kuva: Joonas Mutkala, Huutokauppa Helander.
1. Miten päädyit juuri tähän asuntoon?
–Kävin vuonna 2005 sisustuskurssin, jota veti sisustusarkkitehti Petra Suvanto. Asuin silloin Helsingin syvässä etelässä Sepänkadulla, mutta Petra oli niin inspiroiva opettaja, että haluni sisustaa vain kasvoi. Kun sain tarjouksen eräästä kiehtovasta asumisoikeusasunnosta, tartuin siihen, ja minulla oli yhtäkkiä melkein 90 neliötä rakkaisiin sisustuskokeiluihini. Paikka oli Pikku-Huopalahdessa sijaitseva omaperäinen Terassitalo, jonka arkkitehti on professori Reijo Jallinoja.
Nykyinen asuntoni sijaitsee ns. Ala-Meilahdessa Pikku-Huopalahden rajalla Englantilaisen koulun suunnalla. Halusin ylimpään kerrokseen, ja 65-neliöinen asuntoni täyttää sen toiveen. Parasta kotitalossani ja ympäristössä on arkkitehtuurin rytmi ja tunnelmassa tuntuva kansainvälisyys.
Minun on täällä hyvä olla, mutta kymmenen vuoden Pohjois-Helsinki -vaelluksen jälkeen tunnen taas Stadin syvän etelän väkevän kutsun, meren äänen. Niinpä toivon saavani muuttaa vielä kerran, vielä yhden kerran. Jätkäsaareen!
Kuvassa vasemmalla: Beritta Markkulan olohuoneen kirjahyllyt notkuvat sisustus- ja muotilehtiä, joita eläkkeelle jäänyt toimittaja lukee intohimoisesti. Kuvassa oikealla: Berittan intohimo erilaisiin kyltteihin näkyy kaikkialla asunnossa. Kuvat: Joonas Mutkala, Huutokauppa Helander.
2. Miten kuvailisit kotiasi?
-Kotini on yksityiskohtien ja kokonaisuuksien boheeminen fuusio. Julkiseen käyttöön tarkoitettu esine tai huonekalu kohtaa siellä yksityisen tilan, ja eri tyylit elävät rinnakkain. Modernismi, funktionalismi ja industrialismi kohtaavat rokokoon. Betoni kohtaa söpöilyn. Kaikenlaiset kohtaamiset ovat mahdollisia, jos niistä vain syntyy estetiikkaa ja järjestystä. Rakastan järjestystä. Tunnetasolla kotini on minulle maailman tärkein paikka.
Kuvassa vasemmalla: Berittan dyykkaamat peltipurkit toimittavat kynäpurkin virkaa. / Kuvassa oikealla: Luumun värinen kaihdin yhdessä taivaansinisen tuolin kanssa on hauska yhdistelmä. Kuvat: Joonas Mutkala, Huutokauppa Helander.
3. Paras sisustusvinkkisi?
-Jos puhutaan sisustusvinkin antamisesta, kehotan käymään sisustuskurssin. Itse opin Toimelan opistossa sisustusarkkitehti Petra Suvannon kurssilla monta arvokasta asiaa aina piirtämisestä asumisen filosofiaan. Opin, miten tärkeä tekijä turvallisuus kotona on. Liukkaissa matoissakin on turvallisuusriski! Muotoilija Kaj Franckin teesitkin opin: ergonomia, ekonomia, estetiikka ja ekologia. Petra lisäsi niihin omansa: erilaisuus.
Paras sisustusvinkki, jonka olen saanut, on selkeyden vaatimus. Sisustuksen tulee virrata. Suomi on ruskeiden lattialistojen luvattu maa. Miksi? Miksi pitää rakentaa niin että sisustamisesta tulee mahdollisimman levoton. Ruskeat jalkalistat vievät huomion itseensä ja estävät feng shuin. Kun keittiööni asennettiin hiljattain vaalea saarniparketti ja valkoiset jalkalistat, koin vaaleuden ihmeen. Lattia on kaiken perusta. Se on kuin hyvät kengät.
Kuvassa vasemmalla: Berittan keittiö on yksityiskohtien aarreaitta: Eero Aarnion suunnittelema ruokapöytä ja Kiasman arkkitehdin Steven Hollin suunnittelema, vihreän eri värisävyissä läpikuultavasti hohtava tuoli ovat molemmat huutokauppalöytöjä. / Kuvassa oikealla: Kauniisti esille asetellut erilaiset keittiövälineet tuovat tilaan industrial-henkeä. Kuvat: Joonas Mutkala, Huutokauppa Helander.
4. Paras ostoksesi huutokaupasta?
-Kiasman vihreä kahvilatuoli designed by Kiasman arkkitehti Steven Holl. Se on keittiöön sijoitettuna suorastaan syötävän kutsuva.
Ostin sen Kiasman Tukisäätiön nettihuutokaupasta vuonna 2008. Hollin kahvilatuolit myytiin silloin, ja tilalle otettiin suomalaisen arkkitehdin, Vesa Honkosen, tuolit. Vihertävänkauniit nekin.
5. Keräiletkö jotain erityistä?
-Kerään systemaattisen epäsystemaattisesti sikoja ja erilaisia kylttejä. Possuja on kertynyt matkoilta ja lahjoina. Asuessani Punavuoressa ostin eräänä jouluna Iso-Roban varrelta suuren posliinipossun, ja annoin sille nimeksi Ridge-Robert. Se elää edelleen ja saa aina vatsansa ympärille sesonginmukaisen nauhan.
Käydessäni viimeksi Varsovassa huomasin eräällä vanhalla sairaalaklinikka-alueella rapistuneita kylttejä, jotka roikkuivat hylätyn näköisinä muutaman ruuvinsa varassa. Ehkä kylttienrakastajan kannattaisi pitää mukana aina pientä ruuvimeisseliä!
Kuvassa vasemmalla: Berittan possu-aiheinen keräily näkyy myös keittiössä pienen possuperheen muodossa. / Kuvassa oikealla: Berittan paras ostos huutokaupasta on Kiasman arkkitehdin suunnittelema tuoli. Kuvat: Joonas Mutkala, Huutokauppa Helander.
6. Mikä on sisustusfilosofiasi?
-Tavara on ihmisen ystävä, mutta ihminen ei aina ole tavaran ystävä. Siinä se. Tuntuu, että itse rakastan tavaroita joskus enemmän kuin ihmisiä. Niin ei tietysti ole, paitsi että on.
Tavarat aktivoivat mielikuvitustani ja aistejani. Esine voi laukaista muistojen ja suunnitelmien tulvan voimakkaine tunteineen. Minulla on absoluuttinen tavaramuisti! Muistan jopa tuoksut. Tavara on myös terapeuttista, koska eri esineet liikuttavat muistia ja synnyttävät assosiaatioita ja kehittävät oivalluksia. Kerran vuosia sitten, kun kokosin uutta sohvaani, aloin ymmärtää erään läheisen ihmiseni luonteen arvoituksia niin paljon että itkin koko kokoamisen ajan.
7.Kuinka usein sisustat kotisi uudelleen?
-Olen rauhoittunut, sillä nykyisessä kodissani on jo sielua. Saatan kuitenkin hioa yksityiskohtia ja vaihtaa taulujen paikkaa aina silloin tällöin. Makuuhuoneessani oleva Kirsti Tuokon ”plain pleasures 3” -taulu on juuri nyt väärässä paikassa, mutta asia korjautuu pian taitavan handymanini kanssa. Kirsti Tuokon taulussa leijailevat Manolo Blahnikin kengät kuin Marc Chagallin ihmiset. Samalla se kuvaa elämäntyötäni Sinkkuelämää (Sex and the City) -sarjan Suomen-toimittajana. Toimitin sarjaa yli kymmenen kultaisen vuoden ajan (jaksojen suomenkieliset otsikot, sisältötekstit, kotisivut).
Kodissani on edelleen paljon valkoista, mutta punainen väri on lisääntynyt. Miksihän muuten helsinkiläisessä kaupunkiarkkitehtuurissa on punaista niin vähän? Miksi värejä käytetään meillä yleensäkin niin arastellen vielä vuonna 2015? Miksi ei ole väriaksentteja, haaleaa helsinginharmaata kaikkialla vain niin paljon etteivät muodotkaan enää erotu?
Kuvassa vasemmalla: Finelin Kehrä-kahvipannun on suunnitellut Raija Uosikkinen. Kuivunut sitruunanpuolikas toistaa sen kuvioita. Kuvassa oikealla: Antti Nurmesniemen punavalkoraitainen nojatuoli ja Peem-tehtaan valmistama punainen nahkatuoli lobbyssa viihtyvät vierekkäin. Kuvat: Joonas Mutkala, Huutokauppa Helander.
9. Mistä saat inspiraatioita sisustukseesi?
-Sisustuslehdet ovat yksi suurimmista inspiraationlähteistäni. Lisäksi ne ovat kuin psyykenlääkkeitä. Niissä on niin paljon enemmän kuin pelkkää pintaa, sillä journalistina ja himosisustajana näen, että niiden kirjoittajat, valokuvaajat, taittajat, editoijat, kaikki, ovat alansa taiteilijoita. Ahkeria, osaavia, kekseliäitä, luovia.
Kun istun sisustuslehtiä selaten, muu maailma häviää ympäriltäni ja tunnen suurta rauhaa. Muistan jo aivan pienenä katselleeni äidin kanssa nimenomaan sisustuslehtiä. Kirpputoreilla ja huutokaupoissakin kävimme.
10. Mitkä tyylit ovat vaikuttaneet sinuun eniten?
-Funktionalismi ja surrealismi. Funktionalismissa minua viehättää muotojen ja mittasuhteiden ylväs, selkeä kauneus. Joskus se on niin kaunista että tekee kipeää.
Funktionalismissa tuntuu jonkinlainen jumalallinen kosketus. ”Jumala asuu yksityiskohdissa”, kerrotaan arkkitehti-muotoilija Mies van der Rohen tähdentäneen. Hän oli saksalaisen Bauhaus-koulun kasvatti.
Surrealismissa on jotain freudilaisen syvää, kutsuvaa ja pelottavaakin. Sellaista, jonka luo meneminen vaatii rohkeutta. Tunnen usein lähes orgastista tyydytystä löytäessäni kaksi vaeltavaa tavaraa toistensa lähelle. Joskus tajuan vasta jälkeen päin, miksi olin laittanut juuri tietyt taulut toistensa lähelle.
Pidän myös julisteiden avulla sisustamisesta. Muistan aina Pietarin journalistiklubin ja sen valtavan kokoussalin, jonka seiniä kiersivät kehystetyt julisteet.
Kuvassa vasemmalla: Olohuoneessa yhdistyvät taulujen ja julisteiden kollaasi ja Berittalle rakkaat, hullunkurisella tavalla tyylikkäät esiineet kuten kuvan Shell-tynnyri. / Kuvassa oikealla: Berittan kylpyhuoneessa pyyhkeen pidikkeenä toimii Huutokauppa Helanderilta ostettu vaaka. DKNY:n pyyhe taas lepäilee kauniisti Alvar Aallon tuolin päällä. Kuvat: Joonas Mutkala, Huutokauppa Helander.
11. Onko sinulla lempitaiteilijaa tai -muotoilijaa?
-Että onko? Luettelenko? Muotoilijoita, arkkitehteja, kuvataiteilijoita: Harry Bertoia, Charles ja Ray Eames, Mies van der Rohe, Le Corbusier, ruotsalainen Mats Theselius, suomalaiset Antti Nurmesniemi, Ilmari Tapiovaara, Eero Aarnio ja Eero Saarinen. Kirsti Tuokko, Tomi Lauri, Lasse Marttinen, Nikolai Lehto, Erik Bruun, Pablo Picasso, Joan Miró.
Pidän myös monen IKEA-muotoilijan tyylistä, sekä niiden lukuisten tuntemattomien, jotka ovat suunnitelleet vanhoihin, kunnianarvoisiin teollisuuslaitoksiin työtuoleja, lamppuja, pöytiä ja pyörillä liikuteltavia esineitä.
12. Lempiesineesi?
-Juuri nyt se on maailman kaunein marsipaanirasia. Olin kerran viime keväänä pyöräilemässä ja nostalgoimassa vanhoilla kotikaduillani Kalliossa, ja osuin Kaarlenkadulle Moonk-nimisen liikkeen eteen. Näin näyteikkunassa jotain roosaa, jotain valkoista, jotain viiruista, jotain ruotsalaista. A.B. Kalmar marzipanfabrikin rasia! Mikä mittasuhteiden harmonia yhdellä peltisellä esineellä voikaan olla.
Kalmar-peltirasiassa on aikanaan myyty marsipaania ja se on A. B. Kalmar Marzipanfabrikin valmistama. Kuva: Joonas Mutkala, Huutokauppa Helander.
