Suomessa on noin 2500 seurantaloa. Alun perin niitä rakennettiin erilaisten aatteellisten yhdistysten kokoontumistiloiksi. Tänä päivänä ne ovat paikkakuntalaisten yhteisiä juhla- ja tapahtumatiloja, jonne kaikki ovat tervetulleita! Iäkkäiden talojen kellareissa ja vinteillä saattaa myös piiliä yllättävää arvotavaraa.
.jpg)
Vappuohjelmain aatelia eteläsuomalaisella työväentalolla yli sadan vuoden takaa: torvisoittoa, musiikkia ja karkeloa!
Moni meistä on istunut vuosien saatossa kotipaikkansa nuorisoseurantalon, työväentalon, maamiesseurantalon, kansantalon, VPK:n talon tai raittiusseurantalon katsomossa tai kiivennyt näyttämölle itsekin. Taloissa on oma tuoksunsa, tunnelmansa ja äänimaailmansa. Seurantaloja on Suomessa rakennettu jo 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä saakka. Vilkkainta niiden perustaminen oli kuitenkin 1920–1930-luvuilla, jolloin hiljattain itsenäistyneessä maassa vallitsi sisällissodan jälkeinen poliittinen kahtiajako. Koska työväentalot ovat olleet paikkakuntien tärkeimpiä kokoontumispaikkoja ja siten yhteiskunnallisen kuohunnan foorumeita, niihin on vuosikymmenten ja monien sukupolvien ajalta kerrostunut runsaasti elävää historiaa – niin aineetonta kuin aineellistakin. Jälkimmäisestä voi osoittautua olevan talojen nykykäyttäjille yllättävää taloudellista iloa, sillä iäkkäiden talojen kunnossapito vaatii monenlaisia resursseja.
Vallilan Työväentalon sisätilaa vuonna 1971. ’Puhvetista’ leijailevan kahvintuoksun voi melkeinpä aistia. Salin valaisimet olisivat tänä päivänä arvotavaraa. Rakennus purettiin seuraavana vuonna, joten minne lienevät valaisimet päätyneet! Kuva: Kari Hakli, Helsingin kaupunginmuseo.
Löytöjä Uudenkaupungin Työväentalolta
Helanderilaiset olivat mukana vuoden 2019 Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtumassa, jossa puutalokaupungin kauniit kodit ja vehreät pihat avautuivat vieraille. Helanderin intendenteille sai vapaasti tuoda arvioitavaksi esineitä, joiden myyntiin jättämistä omistajat harkitsivat. Arviointitilaisuus järjestettiin Uudenkaupungin Työväentalolla, jolla on ikää tällä hetkellä peräti 112 vuotta. Kurkistimme myös rakennuksen kellariin ja vintille taloa ylläpitävän Uudenkaupungin sosiaalidemokraatit ry:n puheenjohtajan Jaana Vasaman kutsusta. Ja totta tosiaan – aarteitahan sieltä tuli vastaan! Löydöt matkustivat samana päivänä Helsinkiin Helanderin huutokauppakamarille, jossa ne tarkastettiin, luetteloitiin ja kuvattiin yhdessä muiden uusikaupunkilaisasiakkaiden esineistön kanssa.
Uudenkaupungin Työväentalon varastotiloista löytynyttä esineistöä. Lisa Johansson-Papen suunnittelemat valaisimet ovat peräisin 1950-luvun puolivälistä. Sähköjohdot olivat ajan saatossa kellastuneet ja metalliosissa oli painaumia, mutta niistä huolimatta kolmikko myytiin Helanderilla mukavaan 550 euron vasarahintaan.
Paavo Tynellin suunnittelemat valaisimet ovat tällä hetkellä erittäin kysyttyjä. Uudenkaupungin Työväentalolta löytyi peräti kolme kuvan kaltaista valaisinta, joista jokainen myytiin 3300 euron vasarahinnalla.
Helanderilla ostajansa löytävät myös monenlaiset keräilykohteet ja hauskat kuriositeetit. Kymmenpennisillä toimiva Novomat, ’yksikätinen rosvo’ , on peräisin 1950- tai 1960-luvulta. Esine vaihtoi omistajaa 700 euron vasarahintaan.
Jaana Vasamalla ei ole tiedossaan valaisinten tai peliautomaatin historiaa. ”Valaisimia ei näy salissa otetuissa vanhoissa valokuvissa, joten ne ovat saattaneet palvella esimerkiksi eteistiloissa. Talossa on vuosikymmenten saatossa tehty luonnollisestikin monia remontteja, joten valaisimet ovat varmasti joutuneet kellariin jonkin kunnostustyön yhteydessä. Olen itsekin jo lapsena sammutellut talosta valoja tapahtumien päätteeksi, mutta näitä valaisimia en muista siltäkään ajalta. Ne ovat siis saattaneet olla varastossa todella pitkään.”
Seurojentalojen vinttejä ja kellareita kannattaa ehdottomasti siivota!
Monet yhdistykset ja seurat toimivat pienellä budjetilla ja vapaaehtoisvoimin. Talojen lämmityksestä ja muusta perusylläpidosta aiheutuu kuitenkin jatkuvia kustannuksia. Suuria korjaushankkeita varten Suomen Kotiseutuliitolta voi hakea valtionavustusta, jonka tarkoitus on säilyttää talojen kulttuurihistoriallista arvoa ja ylläpitää niiden kuntoa ja toimivuutta.
”Omarahoitusosuutta tarvitaan mahdollisesta valtionavustuksesta huolimatta”, Jaana Vasama muistuttaa. ”Kellariimme säilötyn esineistön huutokaupasta myyntituottoa kertyi yli 8700 euroa, mikä on yhdistykselle merkittävä summa. Seurojentalojen vinttejä ja kellareita kannattaa siis ehdottomasti siivota! Olemme pitäneet myös itse pienempiä myyjäisiä, joissa on ollut tarjolla esimerkiksi talossa käytössä olleita Arabian astioita ja muuta käyttötavaraa.”
Uudenkaupungin puutalokortteleita 1950-luvulla. Työväentalon komea ikkunarivistö näkyy vasemmassa alakulmassa. Rakennuksen julkisivu on tänä päivänä hieman toisenlainen, sillä keskellä sijainnut ullakkokerrokseen luonnonvaloa tuonut frontoni on sittemmin purettu. Kuva: Uudenkaupungin museo, kuvaaja Vilho Jokiniemi.
Talojen varastotiloista löytyy toki paljon sellaistakin hienoa esineistöä, jolla ei ole rahallista arvoa, vaan sen merkittävyys liittyy talon ja siellä vaikuttaneiden ihmisten henkilöhistoriaan. Aiempina vuosikymmeninä toimineen teatterikerhon lavasteet ja rooliasut, vanhat keittiö- ja kattaustarvikkeet, talossa järjestetyistä juhlista otetut, jo hieman haalistuneet valokuvat ja kirjoituskoneella huolellisesti naputellut kokouspöytäkirjat ilahduttavat löytäjäänsä varmasti.
Myös Uudenkaupungin Työväentalon irtaimiston joukosta on löytynyt vastaavia ”arjen aarteita”, esimerkiksi vanhat suuret nojapuut, arkullinen näytelmätekstejä sekä avaamattomina säilyneitä 1970-luvun virvoitusjuomapulloja. Iältään putelit siis lähestyvät jo puolta vuosisataa!
Tuttua, arvoon arvaamattomaan noussutta irtaimistoa
Mistä sitten tietää, millainen esineistö on arvokasta? Kun Helanderilta ollaan tulossa arviokäynnille, mitään ei lähtökohtaisesti kannata heittää pois ennen sitä, sillä esimerkiksi ajan hampaan pureskelema tuoli tai kolhiintunut valaisin saattaakin olla irtaimiston arvokkain esine. Esimerkiksi seuraavat kohteet löytävät ostajansa vuosikymmenten jättämistä jäljistä huolimatta:
Alvar Aallon Artek-klassikot
Jakkara nro 60. Näitä käteviä, pinottavia istuimia valmistettiin monissa eri väreissä. 1940-luvun jakkaroiden jaloissa oli vielä sormiliitokset, joten ne ovat erityisen haluttuja; tämä pari myytiin Helanderilla vasarahintaan 750 euroa. Seuraavien vuosikymmenten jakkaroiden jalat valmistettiin massiivipuuta taivuttamalla, mutta niidenkin kappalekohtainen hinta-arvio on 100 euron tuntumassa.
Tuoli nro 69 on ylempänä esitellyn jakkaran isoveli. Tämä nelikko sai uuden kodin 500 euron vasarahinnalla.
Seinähylly nro 112. Ajattoman koivuvanerihyllyn voi kiinnittää seinälle siten, että kannake jää joko ylä- tai alapuolelle. Kolmen hyllyn kokonaisuus myytiin 360 euron vasarahintaan.
Ilmari Tapiovaaran muotokieltä
Domus-tuoli. Monesta juhlasalista tuttua istuinta valmistetaan uustuotantonakin, mutta 1950-luvun alkuperäiskappaleet houkuttelevat ostajia erityisesti. Vaikka tämän parin viilut jo hieman irvistelivätkin, vasarahinnaksi tuli Helanderilla 260 euroa. Tuolien ruotsinkielisistä merkinnöistä kävi selville, että niiden alkuperäinen omistaja on ollut Kauniaisten VPK.
Lukki-tuoli on Domus-tuolin aikalainen, mutta ilmeeltään tyystin toisenlainen. Tämä pari myytiin 200 euron vasarahinnalla.
Paavo Tynellin messinkiset valontuojat
Tämä nostalginen kattovalaisin on saanut romanttisen Tähtitaivas-nimen. Varjostin on maalattua peltiä, ritilä taas Tynellille tyypillisesti messinkiä. Ostaja Idman Oy:n valmistamalle valaisimelle löytyi Helanderilla 1100 euron vasarahintaan.
Malli 9067/16 on 1960-lukua parhaimmillaan. Myös tämän valaisimen materiaaleina ovat maalattu pelti ja messinki, valmistajana on Taito Oy. Kuten edellä todettu, Tynellin valaisimet kiinnostavat puutteellisinakin. Esimerkiksi tämän yksilön sisäosa puuttui, mutta vasarahinta nousi 550 euroon.
Seurojentaloilla on tarvittu yleisvalaisinten lisäksi luonnollisesti myös kohdennetumpaa työvalaistusta. Mallissa 5061 on Tynellille tyypillinen reikäkoristelu. Sen vasarahinnaksi tuli 3800 euroa.
Lattiavalaisimessa yhdistyvät jo tutuksi tullut messinki ja lämpimänsävyinen rottinkipunos. Valaisin vaihtoi omistajaa 7500 euron vasarahinnalla.
Helander palvelee monipuolisesti
Helanderin asiantuntijat tekevät maksuttomia arviointikäyntejä koteihin, varastoihin sekä yritysten ja yhdistysten tiloihin. Käyntejä tehdään pääsääntöisesti Etelä-Suomessa. Pieniä tavaraeriä voi tuoda meille itsekin: tavaran vastaanottomme palvelee ilman ajanvarausta arkisin klo 12.00–17.00 ja lauantaisin klo 10.00–14.00.
Paitsi arvioinnista, Helander huolehtii yhdistyksellesi tarpeettomaksi jääneen irtaimiston luetteloinnista, valokuvaamisesta, markkinoinnista, esittelystä ja luovuttamisesta uudelle omistajalle – tarvittaessa myös esineistön pakkaamisesta ja kuljettamisesta. Myyntituotto tilitetään suoraan yhdistyksen tilille.
Meihin voi ottaa yhteyttä verkkolomakkeen kautta tai puhelimitse arkisin klo 9.15–13.15, puh. 029 003 1950.
Kalustekuvat: Aki Syrjäläinen / Huutokauppa Helander
Kirjoituksen lähteenä Suomen Kotiseutuliitto, seurantalot.fi
