Meklarin poiminnat osa kaksi tarjoaa kurkistuksen samovaarin historiaan sekä naapurimaamme Viron itsenäistymiseen. Löytyypä poiminnoista myös hieno paljastus erään suomalaisen kuvanveistäjän teoksen historiastakin.
Kohde 127, FRIEDRICH BOSER, (1811-1881), signeerattu 1862, 87×69 cm.
Karl Friedrich Adolf Boser (s. 1811, Saksa – k. 1881, Saksa) oli saksalainen taidemaalari. Boeser opiskeli taidemaalausta aikanaan niin Dresdenissä, Berliinissä kuin Dûsseldorfissakin.
Boser maalasi pääasiassa potretteja sekä maalauksia elävästä elämästä. Boserin taidonnäytteitä palkittiin erilaisissa näyttelyissä Lontoossa vuosina 1863, 1871 sekä 1872.
Kohde 93, *TAISTO MARTISKAINEN, veistos, signeerattu -72.
Kohde 93, *TAISTO MARTISKAINEN, veistos, signeerattu -72.
Taisto Martiskainen (tammikuu 1943, Suojärvi – elokuu 1982, Leppävirta) oli suomalainen kuvanveistäjä, joka valitettavasti menehtyi varsin varhaisessa iässä.
Martiskainen opiskeli 1960-luvun alussa Taideteollisessa ammattikoulussa sekä Suomen Taideakatemian koulussa. Yksi hänen oppettajistaan oli tunnettu kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen.
Martiskaisen tekemiä julkisia teoksia voi ihastella mm. Helsingissä, Joensuussa, Lieksassa, Kemissä sekä Hyvinkäällä. Martiskainen otti myös osaa Unkarin Budapestissä järjestettyyn pienoisveistotaiteen näyttelyyn. Suurimman osa Martiskaisen teoksista syntyi 1960-1970- luvun taitteessa.
Kohdenumerolla 93 myytävä pallomainen veistos on todennäköisesti uusittu versio Martiskaisen aiemmasta teoksesta `Sulkeutunut´ (1970).
Veistoksen teema on kerälle kiertynyt ihminen ja sen takaa löytyy hiukan erikoinen tarina. Martiskainen aikoi nimittäin osallistua valtion vuonna 1970 järjestämään veistoskilpailuun, jonka tarkoituksena oli suunnittella veistos Tikkurilan virastotalolle. Martiskaisen kilpailuun suunnittelema `Graniittipallo´ veistoksen luonnos myöhästyi kuitenkin kilpailusta kahdella tunnnilla, eikä sitä näin ollen hyväksytty mukaan.
Tämän seurauksena Martiskainen valatti teoksensa pronssiin ja muutti teoksen nimen. Näin syntyi kohteen 93 esikuvanakin toiminut veistos `Sulkeutunut´. Eroa alkuperäiseen esikuvaansa nyt huutokaupattavalla veistoksella on se, ettei se ole yhtä viimeistely mutta sitäkin mielenkiintoisempi se silti on.
Niin ja veistoksen taustatarinan avaamisesta kiitos kuuluu Joensuun taidemuseolle. Kiitos Joensuun taidemuseo, ei ole mitään hienompaa, kuin se, että esineen historia säilyy sen mukana omistajalta toiselle.
Kohde 264, KÖNIGLICHE PORZELLAN-MANUFAKTUR, MIGNON, 1880-luku, 40×26 cm.
Kohde 264, KÖNIGLICHE PORZELLAN-MANUFAKTUR, MIGNON, 1880-luku,
Königliche Porzellan-Manufaktur lyhennettynä KPM on saksalainen posliinituotteiden valmistaja. KPM:n perusti Fredrik II Suuri jo vuonna 1763, ostettuaan finanssikriisin takia lopetetun poliinitehtaan. KPM:stä tulikin malli muille yrityksille, sillä he eivät käytettäneet vielä tuolloin euroopassakin yleistä lapsityövoimaa. Lisäksi tehtaalla oli säännölliset työajat, keskimääräistä suurempi palkka, sekä työntekijöille perustettu terveydenhuolto rahasto. Eettistä!
Posliinimaalaukset nousivat esille 1880-luvulla, kun Alexander Kips oli KPM taiteellinen johtaja. Posliinimaalaukset olivatkin 1880-luvulla yksi KPM:n hittituotteista.
Huutokaupattava maalaus on signeerattu C. MET ja sen leimoista löytyy lisäkuvia, lisäkuvat löydät luettelosta info-napista tai painamalla tästä. Lue tämän upean posliinimaalauksen tarinasta tarkemmin, klikkaamalla tästä!
Kohde 496, Viron kansallisneuvoston vetoomus YK:lle v. 1975.
Viro on itsenäistynyt kaksi kertaa ikänsä aikana. Ensimmäinen itsenäistyminen tuli vuonna 1918, mutta sen katkaisi toinen maailman sota ja vuosikymmeniä kestänyt neuvostomiehitys. Viro itsenäistyi jälleen vuonna 1991 neuvostoliiton hajoamisen myötä, mutta viimeisetkin Venäjän joukot vetäytyivät maasta vasta vuonna 1994.
”Vaadimme itsenäisyyttä!”-vetoomus vuodelta 1975 kertoo kuinka Viro yritti saada itsenäisyyttään takaisin jo paljon ennen 90-lukua. Tämä naapurimaamme itsenäistymisen historiaan liittyvä kohde on varmasti hieno hankinta, ja samaa vetoomusta tuskin tulee ihan heti vastaan.
Kohde 551, Samovaari, 1900-luvun alku, Jugend, kuparia ja messinkiä, k 32 cm.
Kohde 551, Samovaari, 1900-luvun alku, Jugend, kuparia ja messinkiä, k 32 cm.
Samovaari on venäläinen teenkeitin, jonks synty juontaa juurensa 1700-luvun alkupuolelle saakka. Perinteisesti hiilillä tai kivien päällä lämitetty teenkeitin oli tyypillinen lahja ensimmäiseen omaan kotiin muuttaneelle nuorelle.
Tyypillisimmin samovaareja valmistettiin joko kuparista tai messingistä, mutta nykyään niitä tehdään myös teräksisinä.
Samovaareja käytetään yhä tänäkin päivänä, etenkin synnyinmaasaan Venäjällä. Arkistesta käytöstä se on kuitenkin jo poistunut mutta käytössä olevan samovaarin saattaa vielä nähdä joissain juhlallisemmissa tilaisuuksissa.
Erikoisen kohteen 551 samovaarista tekee sen Jugend tyylinen koristelu. Tällä on tuskin tarkoitus enää keittää teetä mutta hieno koriste-esine se kuitenkin on.
Teksti: Joonas Mutkala
Editointi: Jenny Sirén
Kuvat: Huutokauppa Helander, Aki Syrjäläinen
{{cta(’15da6765-def1-4784-9068-b1360227b1fc’)}}
