Lisa Johansson-Pape: suomalainen muotoilija ja valaisun mestari

Carin Elisabeth Johansson-Pape (o.s. Johansson), lempinimeltään Lisa, oli Helsingissä syntynyt suomalainen muotoilija, joka aloitti uransa huonekalupiirtäjänä ja ajautui lähes sattumalta valaisinsuunnittelun pariin. Valaisinsuunnittelusta tuli kuitenkin Johansson-Papen uralla keskeinen, ja hän oli vahvasti mukana viemässä valaisimia muotoilultaan yksinkertaisempaan ja käytännöllisempään suuntaan.

Nuorempana arkkitehdin urasta haaveillut Johansson-Pape valmistui vuonna 1927 Taideteollisen Keskuskoulun huonekalupiirustusosastolta ja ensimmäinen työpaikka huonekalupiirtäjänä löytyikin Kylmäkosken huonekalutehtaalta jo vuotta myöhemmin. Suunnittelijan työn jälkeä ohjasivat ajanmukaisesti Bauhaus, funktionalismi sekä teollisuuden kehittyminen.

1930-luvun alussa nuori suunnittelija siirtyi työskentelemään sisustussuunnittelijana Suomen Käsityön Ystäviin. Muutamaa vuotta myöhemmin tarjoutui kuitenkin tilaisuus palata huonekalupiirtämisen pariin Stockmannin palveuksessa. Sodan alkaessa Johansson-Pape siirtyi toimimaan lottana ja työskentely Stockmannilla oli katkonaista. Vielä sodan loputtuakin työstä ei pula-ajan takia tullut täyspäiväistä, ja kun valaisintehdas Ornon johtaja tarjosi töitä valaisinsuunnittelun parissa, Johansson-Pape siirtyi Stockmannin omistuksessa olevan tehtaan palvelukseen. Vaikka valaisinsuunnittelun oli tarkoitus olla vain väliaikaista, vei ala suunnittelijan täysin mukanaan. Ornolla Johansson-Pape viihtyi seuraavat vuosikymmenet.

Johansson-Pape oli utelias kokeilemaan uutta ja yhdisteli rohkeasti eri materiaaleja. Valaisimia suunnitellessaan hän hyödynsi muun muassa lasia, metallia, rottinkia, silkkiä sekä 1950-luvulla yleistynyttä muovia. Valaisimien suunnittelua tosin rajoitti alkuaikoina 1940-luvun materiaalipula, jolloin lampunvarjostimia valmistettiin esimerkiksi tuohesta sekä paperinarusta kudotusta materiaalista. Paperikankaan korvasi myöhemmin puuvilla, pellava ja silkki. Tekstiilien hyödyntämisessä valaistuksessa Johansson-Pape työskenteli yhteistyössä tekstiilitaiteilijoiden kuten Dora Jungin kanssa.

Lampunkupujen ja -jalkojen osalta Johansson-Pape aloitti pitkäaikaisen yhteistyön Iittalan lasitehtaan kanssa vuonna 1948. Yhteistyö avasi tien uusien menetelmien kokeiluun lasinpuhaltajien ja tekniikoiden parissa. Hedelmällisestä yhteistyöstä erinomainen esimerkki on 1950-luvun myyntimenestys, himmennetystä opaalilasista valmistettu, Pyöreä sipuli-valaisin sekä sitä seurannut Kulmikas sipuli.

Oli kyseessä sitten kodin tai suuremman tilan valaistus, Johansson-Pape lähestyi valaisinsuunnittelua ennen kaikkea valastusteknisistä lähtökohdista – valon laadusta, voimakkuudesta sekä siitä miten valo jakautuu tilaan. Suunnittelutyössä ensisijaista oli valaisimen funktionaalisuus ja tarkoituksenmukaisuus, muotoilu oli suunnittelijalle toissijaista. Johansson-Pape hallitsi erinomaisesti valaistuksen suunnittelun erilaisiin kohteisiin ja tarpeisiin, olipa kyseessä kirkko, laiva tai koti. Vaikka valaisimien muoto syntyi rakenteellisista lähtökohdista, niiden muotokieli on tyylikkään pelkistettyä kauniine yksityiskohtineen ja selkeine muotoineen.

Pitkän uransa aikana Johansson-Pape toimi niin valaisin- ja huonekalusuunnittelijan töissä, näyttelyarkkitehtina kuin luennoitsijana sekä tuntiopettajana. Valaisimien ja huonekalujen lisäksi Johansson-Pape tunnetaan myös suunnittelemistaan tekstiileistä, ryijyistä sekä matoista. Hän myös toimi useamman vuosikymmenen Suomen Käsityön Ystävien taiteellisena johtajana.

Valaistussuunnittelutöissään Johansson-Pape pääsi monipuolisten projektien pariin, jotka tarjosivat kukin omia haasteitaan. Suunnittelutyötä rajoittivat toiveet, tarpeet, ympäristö, sijoituspaikka sekä turvallisuusmääräykset ja valmistuskustannukset. Vaativasta ympäristöstä hyvänä esimerkkinä ovat sairaaloiden valaistus, joissa tuli ottaa huomioon tarpeiden vaihtelu kirkkaista valoista himmeämpiin vuodevalaisimiin.

Uransa aikana Johansson-Pape suunnitteli valaistuksia useisiin kohteisiin kuten Reumaparantolaan, Lastenlinnaan, yli 150:een kirkkoon sekä lukuisiin laivoihin. Suunnittelija myös edusti Suomea useaan otteeseen kansainvälisissä näyttelyissä. 

• 1928 Kylmäkosken huonekalutehdas
• 1937 Stockmann
• 1939 huonekaluja New Yorkin maailmannäyttelyssä
• 1942 Orno
• 1947 Suomen Valoteknillisen Seuran perustajajäsen
• 1948 Lastenlinnan valaistustyöt
• 1950 Lahden Seurahuoneen valaistustyöt ja Heinolan Reumaparantola
• 1951 hopeamitali Milanon Triennalessa
• 1952 Svenska Handelshögskolan valaistusyöt
• 1951–1985 Suomen Käsityön Ystävien taiteellinen johtaja
• 1954 Nya Svenska Samskolanin valaistustyöt
• 1954 kultamitali Milanon Triennalessa
• 1957 Pro Finlandia-mitali
• 1981 Ornamon kunniajäsenyys
• 1985 Suomen Valoteknisen Seuran kunniajäsenyys

Johansson-Papen valaisimet ovat sekä funktionaalisia että tyylikkäitä,  ja suunnittelijan ajattomat klassikkovalaisimet ovatkin kysyttyjä edelleen. Useaa Johansson-Papen suunnittelemaa valaisinmallia valmistetaan myös uustuotantona.

Huutokauppa Helanderilla on Johansson-Papen valaisimia myynnissä säännöllisesti ja etenkin 1900-luvun puolivälin messinki- ja lasivalaisimet ovat viime aikoina nousseet suosiossa. Johansson-Papen tuotannosta etenkin lattiavalaisimet sekä pöytävalaisimet nahkapunoksella ovat suosittuja huutokauppakohteita.