Roomalaisen runoilijan Horatiuksen oodissa numero III.2 on tunnettu säe Dulce et decorum est pro patria mori, ”suloista ja kunniakasta on kuolla isänmaan puolesta”. Yli kahden vuosituhannen ikäinen katkelma on viime vuosisatojen kuluessa päätynyt yhä useammin sodanvastaisten asiayhteyksien tunnukseksi – ja hyvä niin. Vaikka sotahistoriaan liittyy lukemattomia sankaritarinoita, teknisiä edistysaskeleita ja uudelleen piirrettyjä valtioiden rajoja, se on ennen kaikkea inhimillisen kärsimyksen historiaa, jota rauhan aikana kasvaneiden sukupolvien ei ole syytä unohtaa.
Lotta Svärd-järjestöön kuuluvia naisia yhteiskuvassa syksyllä 1943. Helsingin kaupunginmuseo.
Nykyinen sotahistoriantutkimus painottuu vahvasti yhteiskunnallisiin tekijöihin tapahtumien taustalla sekä sodan kokemukseen tavallisen ihmisen näkökulmasta. Sotavuodet ovat epäilemättä menneisyytemme vaikutusvoimaisimpia kiintopisteitä, ja siksi ne ovat koskettaneet niin välillisesti kuin välittömästikin myös seuraavien sukupolvien elämää. Militarian eli sotaan liittyvän esineistön keräilijät pitelevät käsissään siis varsin konkreettisia merkkejä historiasta.
Jo Ruotsin vallan aikana nykyisen Suomen alueen alamaisia palkittiin erilaisin ansiomerkein. Nykykeräilijöiden kokoelmissa on tuolloisia merkkejä melko vähän, sillä ne oli tapana palauttaa saajan kuoltua. Suomen ollessa osa Venäjää Suomen suuriruhtinaskunnan asukkaille myönnettiin runsaasti kunniamerkkejä, esimerkiksi pitkästä palveluksesta armeijassa tai siviilivirkamiehenä. Kuten aiemmin Ruotsissa, myös Venäjällä oli palautettava merkit saajan kuoleman jälkeen. Kuitenkin 1800–1900-lukujen vaihteesta peräisin olevia merkkejä jäi Suomeen jonkin verran, sillä itsenäistymisen myötä ei ollut enää laillista esivaltaa, jolle ne olisi voitu palauttaa.
Helanderin elokuun Kuukausihuutokaupassa on jälleen tarjolla runsaasti kiinnostavaa militariaesineistöä. Seuraavassa esittelemme niistä muutamia.
”Tuskin koskaan myynnissä!”
Suomalainen kunniamerkkijärjestelmä sai alkunsa jo sata vuotta sitten, kun Vapaudenristin ritarikunta perustettiin. Siihen kuuluivat viisi eriasteista vapaudenristiä ja kaksi vapaudenmitalia. Sotilaallisista ansioista ristit myönnettiin miekoin ja muista kuin suoranaisista rintama-ansioista ilman miekkoja.
Vapaudenristin suurristi saatettiin myöntää myös rintatähden kanssa. Rintatähti miekkojen kera on erittäin harvinainen kunniamerkki, jota tiedetään valmistetun ainoastaan kymmenen kappaletta. Näin ollen mahdollisuuksia sen liittämiseksi omaan kokoelmaan on varsin vähän.
Tämä vapaudenristin suurristin rintatähti miekkojen kera, numero VII, myydään Helanderin Kuukausihuutokaupassa kohdenumerolla 973. Hopeisen tähden valmistaja on berliiniläinen kultaseppä R. Ziech, suunnittelija puolestaan Akseli Gallen-Kallela.
Lotta Svärd -järjestön ansioristi
Suomalaiset naiset alkoivat osallistua isänmaalliseen toimintaan jo sortovuosina. Suojeluskuntien perustamisen aikaan 1917 he huolsivat kokousväkeä, ja ilmapiirin yhä kiristyessä heitä alettiin valmistella muonitus- ja lääkintähuollon järjestämiseen.
Sisällissodan aikaiset tehtävät loivat pohjan järjestäytyneelle naistoiminnalle, ja vuonna 1920 perustettiin valtakunnallinen Lotta Svärd -yhdistys. Talvi- ja jatkosodassa lotat toimivat sekä sotatoimialueella että kotirintamalla. Naisia tarvittiin jälleen muonitus- ja lääkintätehtäviin, mutta erityisesti myös ilmavalvontaan, viestitoimintaan ja kansliatehtäviin. Vuonna 1940 marsalkka Mannerheim myönsi järjestön puheenjohtajalle Fanni Luukkoselle 1. luokan vapaudenristin lottien ansiokkaasta toiminnasta kodin ja isänmaan hyväksi.
Ensimmäiset Lotta Svärd -järjestön omat ansioristit myönnettiin vuonna 1941. Hopeisten ristivarsien välissä ovat koristeelliset ”LS”-kirjaimet. Tämä kappale myydään Helanderin Kuukausihuutokaupassa kohdenumerolla 970.
Leninin kunniamerkki
Neuvostoliiton korkein kunniamerkki on nimetty bolševikkipuolueen johtajan Vladimir Iljitš Uljanovin mukaan. Merkki oli käytössä vuodesta 1930 vuonna 1991 tapahtuneeseen valtion hajoamiseen saakka. Kunniamerkki voitiin myöntää huomattavista Neuvostoliiton hyväksi tehdyistä toimista niin sotilas- kuin siviilihenkilöillekin, mutta yhtä hyvin erilaisille yhteisöille, kuten kaupungeille, yrityksille tai tehtaille – esimerkiksi merkin ensimmäinen saaja oli sanomalehti Komsomolskaja pravda. Suomen presidenteistä Leninin kunniamerkin ovat saaneet Juho Kusti Paasikivi ja Urho Kekkonen.
Leninin kunniamerkkien ulkoasu vaihtui neljästi. Yhteistä niille kaikille olivat kuitenkin Vladimir Iljitšin 3/4-profiilikuva sekä sirppi ja vasara -tunnus. Helanderin Kuukausihuutokaupassa kohdenumerolla 974 tarjolla oleva merkki edustaa ns. kolmatta tyyppiä, joka oli käytössä vuosina 1936–1943. Kulta, punainen emali ja platina muodostavat vaikuttavan väriyhdistelmän.
{{cta(’c48a4d3e-b808-4cad-92cd-d1f55279ff80’)}}
Elokuun Kuukausihuutokauppa järjestetään lauantaina 25.8.2018 klo 11.00. Esineisiin voi tulla tutustumaan perjantaina 24.8.2018 klo 12.00–19.00 ja lauantaina 25.8.2018 ennen huutokauppaa, klo 10.00–11.00.
Lähteenä mm. Jani Tiaisen teos Suomen kunniamerkit (Apali Oy, 2010), Lassi Kaipaisen teos Vapaa Suomi, suojeluskunta- ja lottamerkit kertovat (Ajatus, 1995), Tapio Saarnin teos Suomen vapaussota 1918, merkit ja tunnukset (Vapaussoturien huoltosäätiö, 1986) sekä tutkija Antti Matikkalan antamat tiedot.
Kuvat: Huutokauppa Helander / Erkki Laine
