Huutokauppa Helanderin ja Matkahaukan yhteinen syksyn 2018 antiikkimatka suuntautui Puolan historialliseen Krakovaan. Veikseljoen rannalla kohoava keskiaikainen vanhakaupunki on täynnä elämää ja upeaa nähtävää, ja tuoreempien kaupunginosien lukuisilla toreilla on uskomaton määrä tavaraa kaupan. Matkanjohtajana toimi Matkahaukan perustaja, matkailualan Grand Old Man Antti Haukkamaa. Huutokauppa Helanderia puolestaan edusti asiantuntijana Virva Kolho. Ansioituneena paikallisoppaanamme toimi Puolan asiantuntija Jukka Soisalon-Soininen.
Krakova levittäytyy laajalle.
Torstaiaamu 4.10. alkoi aurinkoisena
Suora lento Helsingistä Krakovaan kestää hieman alle kaksi tuntia. Vaikka aikainen aamulento vaati myös varhaista heräämistä, oli mukavaa, kun perille tullessamme oli vielä koko päivä aikaa tutustua kaupunkiin ja sen ympäristöön.
Paikallinen asiantuntijaoppaamme Jukka Soisalon-Soininen oli ryhmää Krakovan kentällä vastassa ja taikoi hetkessä mukavan bussin allemme. Matkustimme tuota pikaa ohjelmamme ensimmäiselle etapille, kansallissankari Tadeusz Kościuszkon (1746–1817) muistoksi rakennetulle kukkulalle. Sen huipulle johtaa kivetty polku, jota on suhteellisen helppo kavuta, vaikka korkeanpaikankammoisia saattavat jyrkät rinteet hieman hirvittääkin. Yli 30 metrin korkeudesta on kaunis näköala yli Krakovan kaupungin. Kukkulan juurella on myös pieni historiallinen museo. Vierailumme päätteeksi viereinen ravintola tarjoili meille runsaan lounaan ja virkistäviä juomia.
Muistokukkulan maa-aines on tuotu paikalle suurelta osin käsivoimin.
Iltapäivällä oli paikallaan kirjoittautua sisään hotelliin ja elpyä hetki sen mukavissa, yksilöllisissä huoneissa. Mutta koska tämän kaltaisissa kaupunkikohteissa on vaikea levätä laakereillaan kovin kauaa, pian innostunut ryhmä olikin jo kokoontunut hotellin aulaan tapaamaan suomenkielistä kaupunkiopastamme Elaa. Teimme hyvin antoisan kävelykierroksen läheiseen vanhaankaupunkiin. Kurkistimme mm. 1300-luvulla perustetun Jagellon yliopiston vanhimman rakennuksen sisäpihalle, jossa onneksemme kuoromatkalla ollut seurue intoutui laulamaan historialliseen tunnelmaan sopivia komeita sävelkulkuja.
Kierros päättyi vanhankaupungin torille Pyhän Marian kirkon juurelle, jonka tornista puhalletaan yhä tasatunnein historiallinen itäisen hyökkäyksen varoitussoitto. Varhaisesta herätyksestä huolimatta vilkas iltaelämä erinomaisine ravintoloineen ja jazz-klubeineen houkutteli matkalaisia vielä puoleensa.
Pyhän Marian kirkon tornit ovat erilaiset. Tarinan mukaan niiden rakennuttajina olivat kaksi veljestä, jotka toistensa aikaansaannoksista kateellisina surmasivat toisensa.
Nämä veljekset sen sijaan torkkuivat lämpimässä ilta-auringossa kaikessa rauhassa.
Puolan valtauskonto on katolilaisuus, joten paikalliset muistavat erityisellä lämmöllä Krakovan seudulta kotoisin ollutta paavi Johannes Paavali II:a. Kuten historiallisilla katolisilla alueilla on tavallista, myös Krakovan kaupunkikuvassa näkyy runsaasti mielenkiintoista kirkkoarkkitehtuuria. Monessa kirkkorakennuksessa aikakaudet ovat kerrostuneet vuosisatojen aikana hämmästyttäviksi kokonaisuuksiksi: alun perin jopa varsin yksinkertainen punatiilinen katedraali on barokin aikana kartutettu vastaamaan kyseisen aikakauden yletöntä loistoa suosivaa taiteellista makua.
Bazylika Bożego Ciała -kirkon peruskivi muurattiin vuoden 1340 tienoilla. Vuosisatojen aikana punatiilisen goottilaisbasilikan sisustus on käynyt varsin runsaaksi – tosin sitä on ajoittain myös ryöstetty.
Kirkonportin portaikko oli mainio paikka ryhmäkuvalle. Retkellä oli mukana vanhoja tuttuja mutta paljon myös uusia ystäviä.
Perjantaina 5.10. oli vuorossa vavisuttavaa historiaa
Nautittuamme hotellimme runsaan aamiaisbuffetin, ajoimme bussilla Kazimierzin juutalaiskaupunginosaan. Alueen surullinen historia on yhä aistittavissa katukuvassa, sillä osalla rakennuksista ei ole lainkaan omistajaa kokonaisten sukujen saatua surmansa keskitysleireillä. Tänä päivänä Kazimierzin kaupunginosa on muuttumassa, ja esimerkiksi synagogat ovat paljolti alueelta jo kadonneet.
Entiseen synagogaan on perustettu panimoravintola. Vanhat seinämaalaukset ovat osittain säilyneet.
Alueella toimii aktiivinen juutalainen kulttuurikeskus. Sen kellarissa toimii perinteikäs antiikkikauppa, jossa tunnelma on kuin menneiltä vuosisadoilta. Vaikka täpötäydessä liikkeessä oli suorastaan vaikea edetä, moni meistä teki pieniä löytöjä ja kauppaa tehtiin esimerkiksi tarjoiluvälineistä tai keramiikkaesineistä. Hintataso oli edullinen ja tinkiminenkin onnistui helposti!
Ostosten jälkeen meillä oli aikaa piipahtaa vielä viereisen tavaratorin kojuilla niiden antia tarkastelemassa. Sieltä seurueen mukaan tarttui esimerkiksi tarjoiluastioita, LP-levyjä, koruja ja ruokatavaraa.
Juutalaisen kulttuurikeskuksen antiikkikauppa on ääriään myöten täynnä eri aikakausien esineistöä.
Merkittävä osa Schindlerin lista -elokuvasta on kuvattu Kazimierzissa. Kohtaus, jossa Krakovan juutalaisghettoa lopullisesti tyhjentävät sotilaat heittävät asukkaiden omaisuuden alas kulkuparvekkeilta sijoittui tälle pihalle. Oskar Schindlerin museoitu emalitehdas sijaitsee lähistöllä, kaupunginosaa rajaavan Veikseljoen vastarannalla.
Lounaan jälkeen palasimme vanhaankaupunkiin ja vierailimme paikallisessa huutokaupassa DESA:ssa. Krakovan-liikkeen johtaja Izabela Bociańska kertoi heillä suosituimpien huutokauppa-artikkeleiden olevan etenkin puolalaisten mestarien maalaukset ja muu taide. DESA:n liikekonsepti eroaa Helanderista siinä, että heillä on huutokauppatoimintansa ohessa myös antiikkiliike, josta voi ostaa haluamaansa esineistöä heti mukaansa. Etenkin erikoiset posliini- ja hopeaesineet kiinnostivat omaa ryhmäämme ja myös kauppoja syntyi.
DESA:n Krakovan-liikkeen johtaja Izabela Bociańska otti meidät ystävällisesti vastaan. Kauniin, historiallisen liiketilan koristemaalaukset ovat 1700-luvulta.
Pitkän ja kulttuurintäyteisen päivän kruunasi vanhankaupungin torin laidalla sijaitsevassa Bonerow’n palatsissa järjestetty yksityinen Chopin-konsertti. Tulisen tulkinnan jälkeen oli aika valita lukemittomista illallisravintoloista mieleisensä.
Lauantaina 6.10. ehdittiin moneen paikkaan
Lauantaina oli vuorossa aamupäiväretki antiikkitorille. Paikalle saavuttuamme kuulimmekin suruksemme, että useimmat antiikkikauppiaat olivat matkustaneet muutaman sadan kilometrin päässä järjestettyyn myyntitapahtumaan, eikä tarjontaa ollut tavalliseen tapaan. Tyhjin käsin ei seurueen tarvinnut kuitenkaan paikalta poistua; ihmeteltävää riitti jo torikulttuurissa itsessään, sillä osa esineistä oli varsin kummallisia – outojen löytöjen kärkeen nousi etenkin naulakko, jonka ripustimina toimivat oikeat peuranjalat. Sitä ei kukaan meistä tiettävästi hankkinut kotiinsa, mutta myyntipöydistä löytyi muuta mieleistä pienesineistöä: sieviä rasioita ja purnukoita ja figuriineja, samoin kuin musiikkia, kukkasipuleita ja elektroniikkaa. Tinkiminen oli jälleen helppoa ja kuului ehdottomasti asiaan.
Matkahaukan Antti osti viehättävän lastenastiaston, saaja kun on kuulemma juuri nyt erityisen innostunut kauppa- ja kotileikeistä. Astiaston hahmoissa näkyvät puolalaisten satukirjakuvitusten värit ja tyyli. Hintaa kokonaisuudelle kertyi kolmisenkymmentä euroa.
Antiikkihuonekalujen ystävät voivat suunnata jatkossakin hyvillä mielin ostoksille Helanderille, sillä krakovalaistorin lähtöhintataso kalusteiden osalta oli yllättäen melko korkea.
Esineistö oli pääsääntöisesti puolalaista, tsekkiläistä, saksalaista, ranskalaista, venäläistä ja tanskalaista alkuperää. Ikähaarukka oli melkoinen.
Tarjolla oli niin yksittäisiä kahvikuppeja kuin kokonaisia astiastojakin. Mitä väriä saisi olla?
Torilta ajoimme jälleen keskustan suuntaan. Osa seurueesta lähti omatoimiselle vierailulle Auschwitz–Birkenauhun, me muut teimme kierroksen Wawel-kukkulalla, jossa kaupungin siluettia piirtävät sekä valtava Wawelin linna että Puolan kansalliskirkko, Wawelin katedraali. Iltapäivälle jäi vielä mukavasti vapaata aikaa, jonka osa vietti Kansallismuseossa katsomassa Leonardo da Vincin maalausta Nainen ja kärppä, osa hyödynsi tilaisuutta kierrelläkseen vanhankaupungin antiikkiliikkeitä ja putiikkeja.
Kultainen lokakuun päivä yllätti Wawelin-kävijät kuumuudellaan.
Päivän päätteeksi kokoonnuimme yhteiselle illalliselle. Ravintolassa olleelle toiselle seurueelle esiintynyt värikäs ja energinen kansantanssiryhmä piipahti esiintymässä myös meille!
Ilta alkoi hämärtää vanhankaupungin kujilla.
Aika lähteä kotiin, mutta sitä ennen..!
Sunnuntai 7.10. olikin jo matkan viimeinen päivä. Koska lentomme oli lähdössä vasta myöhään illalla, aamu alkoi kiireettömästi. Ohjelmassa oli kävely viereisen korttelin herkkutorille, mutta voi! Valitettavasti kojut olivat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta suljettuna pyhäpäivän vuoksi. Onneksi aivan lähellä sijaitsevan hyvin varustetun ostoskeskuksen runsas ja kattava tarjonta toi avun tilanteeseen.
Ryhmästä osa vieraili omatoimisesti myös yhdellä Krakovan lukuisista kirpputoreista. Pöydille, kulkuväylille, katoksiin ja pressuille asetellun myyntiesineistön määrä oli suorastaan ällistyttävä. Osa kauppiaista oli omaan alaansa kuten numismatiikkaan erikoistuneita ammattilaisia, mutta suurin osa tarjonnasta oli lähes kansatieteellinen poikkileikkaus puolalaisten kotien esineistöstä. Kaikkiaan vaikutelma oli se, että maailmassa ei ole olemassa sitä tavaraa, jota ei tältä torilta olisi voinut ostaa!
Figuriinit pitivät torilla paraatiaan.
Postikortteja, vanhoja valokuvia…
…maksuvälineitä ympäri maailman…
Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. Mutta messinkiä, kuparia, valurautaa, tinaa, hopeaa tai alpakkaa se saattaa hyvinkin olla.
Osa kauppiaista vaikutti tuoneen torille koko sukunsa omaisuuden.
Esineistön joukosta tuli vastaan turkulaisia tuttavia.
Kun hotellihuoneet oli luovutettu, pakkasimme pullistelevat matkalaukkumme bussiin. Vuorossa oli jännittävä vierailu Krakovan kaakkoispuolella sijaitseville Wieliczkan suolakaivoksille. Alueelta on tiettävästi louhittu mustaa vuorisuolaa jo 1200-luvulla, joten maan uumeniin on ehditty yli 700-vuotisen toiminnan aikana kovertaa käytäviä lähes 300 kilometrin verran. Työ kaivoksissa oli hyvin palkattua mutta vaarallista: uhkana olivat, kuten ovat tänäkin päivänä, herkästi syttyvät metaaniesiintymät, sortumat ja kaikkialle tulviva vesi. Ajoittaisista traagisista onnettomuuksista huolimatta kaivos on tuonut seudulle vaurautta vuosisatojen ajan.
Kierros alkaa yli 60 metrin syvyydestä. Ylhäältä katsoen portaikko näyttää katoavan äärettömyyksiin asti.
Reitin varrella on runsaasti upeita suolaveistoksia, tässä kuningas Kazmierz. Omansa olivat saaneet myös esimerkiksi Goethe, Kopernikus, paavi Johannes Paavali II sekä monet katoliset pyhimykset.
Kaivoksen loputtomien käytävien varsilla on yhteensä noin 40 erikokoista kappelia. Pyhän Kingan kappeli on niistä suurin. Seiniä peittävät Raamatun tapahtumia kuvaavat suolaveistokset. Valaisinten ”kristallit” eivät tietenkään ole lasia, vaan kaivoksen omaa tuotetta.
Vanha kaivosvaunu on työnsä tehnyt.
Ennen Krakovan kentälle lähtöä meillä oli vielä aikaa nauttia illallista. Sen kuluessa oli hyvä tilaisuus keskustella matkan annista ja pitää pieniä puheita. Matkahaukan Antti muisti muita isäntiä mukavilla lahjoilla – jotka oli asianmukaisesti hankittu paikallisilta toreilta.
Lentoasemalla yritettiin saada viimeisiä złotyja kulutettua, mikä ei vaikeaa ollutkaan suurten ja monipuolisten tax free -liikkeiden edullisen tarjonnan äärellä.
Kiitos osallistujille erinomaisesta matkaseurasta ja toivottavasti tapaamme uudelleen pian!
Dziękuję!
Oppaamme Jukka sai kultaisella J-kirjaimella koristellun vintage-sikarirasian.
Helanderin Virva ilahtui sievästä lintuaihesta astiasta – paikallista pähkinäsuklaata unohtamatta! Kuva: Timo Kilpiö.
Kuvat: Huutokauppa Helander / Virva Kolho
