Toukokuu on perinteisesti juhlien ja juhlajärjestelyjen aikaa. Kesäkausi alkaa vauhdikkaasti työntekijöiden juhlapäivänä vappuna ja siitä kahden viikon sisällä juhlitaan äitienpäivää. Pian tulevatkin jo koulujen päättäjäiset, ylioppilasjuhlat, rippijuhlat, kesähäät ynnä muut riennot. Juhlajärjestelyihin kuuluu olennaisena osana pöydän koreaksi saattaminen. Olivatpa kyseessä sitten ylioppilas- tai 50-vuotissyntymäpäiväjuhlat, kuuluvat niihin hyvä ruoka, loistavat juomat ja kaiken kruununa näyttävästi toteutettu kattaus. Mutta mitä kaikkea sisältyy tähän vuosisatoja vanhaan tapaan koristella pöytä juhlaa varten?
Illalliskattaus syntyi Arabian vintage-astioista, kauniista pöytätekstiileistä ja näyttävistä kyntteliköistä. Pöytäliina on Dora Jungin Tampellalle suunnittelema Yrttitarha.
Kattamisperinteet ulottuvat kauas historiaan
Kattamisen historiaa ja sen kehittymistä on taltioitu tarkoin historiankirjoihin. Esimerkiksi haarukan juuret löytyvät jo muinaisesta Egyptistä, mutta vasta 1500-luvulla Ranskan Henrik II:n vaimo Katariina de’Medici esitteli Italian-tuomisinaan haarukan käytön ruokapöydässä. Tästä tapa lähti yleistymään ensin aateliston keskuudessa ja levisi siitä edelleen tavallisen kansan pariin. Suomeen haarukka tuli perimätiedon mukaan ensimmäisenä käyttöön Turun Linnaan Juhana Herttuan puolalaisen vaimon prinsessa Katariina Jagellonican myötä 1560-luvulla. Näin haarukan tie levisi hiljalleen suomalaiseen kattausperinteeseen. Erilaiset puukot ja veitset ovat puolestaan kuuluneet ruokailun yhteyteen tavalla tai toisella jo lähestulkoon ajalta, jolloin esi-isämme tekivät seinämaalauksia luolissaan.
Nykyaikana kattaukseen kuuluvat keskeisinä elementteinä pöytäliina ja servietit. Laajemmin mainintoja pöytäliinojen käytöstä löytyy vasta 1400-luvulta alkaen. Tiesitkö, että ensimmäiset pöytäliinat ovat tiettävästi olleet käsin solmittuja mattoja, sillä ne olivat omistajilleen liian arvokkaita lattialla pidettäviksi? Pöydän pintaa koristaen ne säästyivät rankemmalta kulutukselta ja esittelivät isännän ja emännän vaurautta ja tyylitajua.
Ensimmäiset pöytäliinat olivat käsin solmittuja mattoja.
Lautasliinat eli servetit, servietit, ruokaliinat tai napkinssit ovat olleet käytössä vähintään yhtä kauan kuin pöytäliinat. Myös servietti on periytynyt etikettiin aatelisilta ja juurtunut tavan kansan käyttöön 1700-luvulla. Alkuun servietit tuotiin lämmitettyinä ja usein miedosti hajustettuina käyttäjälleen ruokailun jälkeen. Vasta 1800-luvulla ne tulivat osaksi kattausta. Servietin paikka ruokailun yhteydessä on aikakausien aikana muuttunut ensin sylissä pidettävästä leuan alle sidottavaksi ja taas 1900-luvun alussa takaisin syliin ruokailun ajaksi.
1900-luku oli kattamisen kannalta ankaraa aikaa. Vuonna 1915 julkaistussa etikettikirjassa oli luetteloituna muun muassa lasien paikat kattauksessa ja aterimien oikeanlainen asettelu. Oli sitten kyseessä pääruoka-, salaatti- tai hummerihaarukka tai vaikkapa hyytelöottimet, etanasakset tai keskikovien juustojen nauttimiseen tarkoitetut aterimet, oli näille kaikille omat etiketin mukaiset paikkansa. Mietipä sitä tarjoiluhenkilökuntaa, jonka tuli tunnistaa kaikki erilaiset aterimet ja kattaa ne oikeille paikoilleen! Kattamisen hienous tai kauheus koettiin kultaisella 1910-luvulla, jolloin yhtä ruokailijaa kohden katettiin päivällisellä vähintään yhdettoista eri katteet. Yhtä ruokailijaa varten piti pöydästä varata vähintään 60 cm tilaa, jotta kaikki tarvittavat aterimet ja katteet saatiin mahtumaan.
Illalliskattauksen ilmeeseen saa muutosta taittelemalla lautasliinat korkeaan tai matalampaan muotoon. Kattaukseen käytetty esineistö myytiin Helanderilla toukokuussa 2018: Tapio Wirkkalan Iso-Paadar-juomalasit, Arabian 46-osainen astiasto 1930–1940-luvuilta, metalliset katelautaset, Mikko Karppasen Iittalalle suunnittelemat viinilasit ja italialaiset kyntteliköt.
Moderni kattaja saa olla luova!
Nykyisin kattaminen on huomattavan helppoa ja hauskaa. Saa olla leikkisä ja kattaa erilaisia kokonaisuuksia käyttäen mitä moninaisempia tarjoiluastioita esteettisen lopputuloksen luodakseen. Monilla meistä on kaappiemme kätköissä moderneja viinilaseja, perintöastiastoja tai esimerkiksi häälahjaksi saatuja pöytähopeita. Yhdistelemällä näitä klassikkoja moderneihin luomuksiin saadaan aikaiseksi näyttäviä kokonaisuuksia perhe- ja juhlaillallisille.
Tyylikästä kattamista ja tarjoilua vaalivat fine dining -ravintolat suosivat edelleen pöytähopeita, kiillotettuja viinilaseja, kangasservettejä ja valkeita pöytäliinoja. Monimuotoisessa bistro-ravintolakulttuurissa ollaan puolestaan usein kattamisen suhteen välittömämpiä sekä tuodaan asiakaskokemukseen uusia nyansseja. Esimerkiksi leivät voidaan laittaa esille ruskeissa paperipusseissa, kun taas fine dining -puolella ne tarjoiltaisiin asiakkaan leipälautaselle hienostuneesti ottimia käyttäen. Ravintolat ovatkin oivia esimerkkejä siitä, kuinka monipuolisesti kattaminen ja tarjoilu voidaan toteuttaa. Osaltaan niissä vaalitaan perinteitä ja toisaalta luodaan uusia trendejä, jotka sitten näkyvät ruokalehtien palstoilla.
Kahvi on katettu Dora Jungin Sata ruusua -pöytäliinalle. Design-pöytäliinoja löytää huutokaupoistamme. Inkeri Leivon Arabialle suunnittelema 57-osainen Arctica-astiasto myytiin Helanderilla toukokuussa 2018, samoin kasviaihein koristellut karahvi ja pikarit.
Entä mitä tehdä sillä mummolta perintönä saadulla Myrna-astiastolla tai ylioppilaslahjaksi saaduilla hopeaottimilla? Nämä kaikki ovat tehty käyttöä varten ja oma mielipiteeni on, etteivät ne ainakaan kaapissa parane. Ottamalla nämä osaksi jokapäiväistä elämää tuovat ne arkeen sitä paljon puhuttua pientä luksusta. Usein kuulee voivottelua, kun jokin lautanen on mennyt rikki tai lasiin on tullut reunavika. Ihanaa onkin juuri se, että astiastoja ja lasistoja voi kerätä lisää tai täydentää puuttuvilla osilla. Harvassa ovat ne kotimaiset astiat, joita huutokaupoissa ei tulisi vastaan. Ei niitä kaikkia tietenkään joka huutokaupassa ole, mutta kärsivällinen palkitaan. Voi sitä riemua, kun tarvittava kohde löytyy luettelosta ja sitä pääsee huutamaan itselleen!
Käyttöä varten tehdyt astiat ja ottimet eivät ainakaan kaapissa parane!
Koska katettu pöytä on aina kutsu nauttimaan, niin miksei sitä tekisi joka päivä – vaikka kattaisikin vain kahdelle arkista makaronilaatikkoa varten? Eikö pizzalaatikolle katettu pöytä kynttilöineen ja serviettitaitoksineen kuulostakin ihanalta? Jo useampia vuosia on kattamisen trendinä on ollut yksinkertaistaminen, mutta myös hauskuus ja monimuotoisuus ovat tulleet entistä enemmän mukaan. Vanha liemikulho taipuu loistavasti keitettyjen perunoiden tarjoiluun, ja erilaisiin maitokannuihin voi huoletta tehdä erityylisiä booleja illanistujaisiin. Ja kun on tarvetta valmistaa jälkiruokaa isommalle seurueelle, voi pannacottan tehdä Rörstrandin kinkkuvatiin.
Kekseliäisyys ja esineiden monikäyttöisyys ovatkin parasta, mitä kattamisessa voi tehdä. Näin saadaan aikaan lisää juhlavuutta! Myös näyttävät tarjoiluastiat luovat tunnelmaa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii espanjalaisessa tapas-kulttuurissa usein näkyvät suuret, laakeat ja värikkäät tarjoilulautaset, jotka omalta osaltaan luovat arjesta juhlaa. Perinteisempään kattamiseen suosittelen alpakkaisia tarjottimia, kristallilaseja ja -karahveja sekä ihania pellava- tai damastikankaita. Ja mikä parasta, edellä mainittuja löytää lähes joka huutokaupasta ja hyvällä tuurilla vain murto-osalla uuden hinnasta.
Kekseliäisyys on kattamisessa parasta.
Ja pidetään vielä mielessä se, että jos Arabian 1930-luvun perintöastiastossa on krakeloitumaa tai muutama hiushalkeama, niin entäs sitten? Näytä minulle yli 80-vuotias, joka ei ole kolhuilta säästynyt. Ne ovat osa sitä tarinaa, jota kattauksellamme voimme kertoa. Vaalitaan siis perinteitä, luodaan uusia ja ennen kaikkea nautitaan kattauksista ja kattamisesta!
Huutokauppa Helanderin intendentti Petri Parikka on myös kattamisen ammattilainen. Myös kustavilaistyylinen sohvakalusto myytiin Helanderilla toukokuussa 2018.
Kuvat: Aki Syrjäläinen / Huutokauppa Helander
