Helanderin huhtikuun kuukausihuutokaupan maalausluetteloa selatessa vastaan tulee tuttuja nimiä; huudettavana on esimerkiksi Pekka Halosen, Alvar Cawénin ja Magnus von Wrightin öljyvärimaalaukset. Vedoksia taas on tarjolla esimerkiksi Eero Järnefeltiltä ja Albert Edelfeltiltä. Kaupan on jopa itsensä Urho Kekkosen signeeraama mainio työ!
Kohde 196. Veikko Markkisen maalaus on vuodelta 1972 (yksityiskohta).
Järjestäytynyt taide-elämä oli käytännöllisesti katsoen olematonta vielä 1800-luvun alun Suomessa. Meillä ei ollut museoita, mikään taho ei järjestänyt taidenäyttelyitä eikä tarjolla ollut lainkaan alan koulutusta. Tuolloinen sivistyneistö epäili itsekin, voisiko tänne karun, graniittisen Pohjolan perukoille, kauas klassisen sivistyksen juurista syntyä minkäänlaista kelvollista saati kunnollista taide-elämää. Taiteilijoita oli, mutta heidän ammattikuvansa oli ristiriitainen; ei ollut selvää, olivatko he oikeastaan käsityöläisiä vai kuuluivatko pikemminkin herrasväkeen, ja heidän toimeentulonsa saattoi olla hyvinkin niukkaa. Jos taiteilijalla oli mahdollisuus kouluttautua ulkomailla, monessa tapauksessa hän jäi sinne myös työskentelemään. Naistaiteilijoilla oli vielä suurempia esteitä voitettavanaan, sillä heidän odotettiin lisäksi luopuvan harrasteestaan viimeistään naimisiin mennessään.
Sivistyneistö epäili, voisiko karun Pohjolan perukoille syntyä minkäänlaista kelvollista taide-elämää.
Kohde 182. Magnus von Wrightin kalliotutkielma.
Sivistys kuitenkin nousi sitkeästi myös tuulten pieksämässä Pohjolassa. Taide-elämämme alkoi kohentua, kun Suomeen saatiin perustettua 1840-luvulla tätä varten erityinen järjestö, Taideyhdistys. Vaikutusvaltansa kasvaessa se alkoi saada teoslahjoituksia, joista vuosikymmenten kuluessa muodostui nykyisen Kansallisgallerian kokoelman perusta. Yhdistyksen mittavin yksittäinen hanke oli yhdistetyn taidekoulun ja museon rakennuttaminen. Helsingin Kluuvissa vellovalle suolle nousi vuosien 1884–1887 aikana akatemiatalo, joka sai nimekseen Ateneum.
Kluuvissa vellovalle suolle nousi akatemiatalo, joka sai nimekseen Ateneum.
Kohde 361. Albert Edelfeltin vedos.
Suomen maalaustaiteen kultakautena pidetään 1800-luvun viimeisiä vuosikymmeniä. Tuolloinen taide sai voimansa sortovuosien nostattamasta kansallistunnosta, Euroopan taidevirtauksista ja taiteilijakäsityksen muuttumisesta. Kultakauden merkitys heijastuu myös pitkälle tulevaisuuteen, sillä kansallinen taidekulttuurimme jatkaa vahvistumistaan ja saa uusia muotoja tänäkin päivänä. Huhtikuun kuukausihuutokaupastamme voit poimia Suomen taidehistorian aikajanalta juuri omalle seinällesi parhaiten sopivan palasen.
Kohde 181. Pekka Halonen: Kesämaisema, 1928. Öljyvärityö on huhtikuun kuukausihuutokaupan arvokkain maalaus.
Kohteet 39 ja 360. Eero Järnefeltin vedoksia.
Tuotannollaan ovat mukana esimerkiksi myös Göran Augustson, Venny Soldan-Brofeldt, Kalle Carlstedt, Arthur Heickell, Ester Helenius, Juhani Linnovaara, Nandor Mikola ja Yrjö Ollila. Vuosisadan vaihteen mestarit ovat siis saaneet seurakseen myös myöhempien vuosikymmenten menestyneitä taiteilijoita.
Kohteet 185 ja 191. Alvar Cawénin voimakasta siveltimenjälkeä ja Marcus Collinin ateljeeomakuva.
Moni taideteos onnistuu kommentoimaan aihettaan kerrassaan mainiosti. Juuri sellainen on tämä Urho Kekkosen signeeraama tunnettu muotokuvalitografia, joka kieltämättä muistuttaa presidenttiä suuresti!
Kohde 391. Urho Kekkonen: Leipälapio-omakuva, 1975.
Huhtikuun kuukausihuutokauppa järjestetään 5.–6.4.2018 klo 17.00 alkaen. Esineisiin voi tutustua näyttöpäivänä 4.4.2018 klo 12.00–19.00 sekä huutokauppapäivinä klo 15.00–17.00. Luettelo julkaistaan torstaina 29.3.2018 klo 17.00.
{{cta(’5243779b-e2a7-4967-b785-a6efa0831ba9’)}}
PS. Muista myös meklarimme Mika Sirénin luento maailman parhaista matoista 4.4. klo 17.30. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!
Kuvat: Aki Syrjäläinen / Huutokauppa Helander.
Lähteet: Markku Valkonen: Kultakausi. WSOY, 1992.
