Eliel Saarinen oli suuri suomalainen arkkitehti, joka vei kotimaista osaamista maailmalle. Saarisen kädenjälki näkyi niin arkkitehtuurissa kuin huonekalumuotoilussakin. Lokakuun huutokauppa tarjoaa Saarista arvostaville hienon mahdollisuuden, kun useita hänen suunnittelemiaan huonekaluja sekä yksi matto huutokaupataan.
Lokakuun huutokauppa – Eliel Saarinen from HUUTOKAUPPA HELANDER on Vimeo.
Videolla nähdyt kohteet huutokaupataan tulevana viikonloppuna, 8.-9.lokakuuta.
Kohde 10, Duftattu seinävaate, joka on signeerattu nimikirjaimin E.S, design Eliel Saarinen. Koko 278×100 cm. / Kohde 5: Ruokapöytä sekä kuusi tuolia, valmistaja Adelta Oy, design Eliel Saarinen / Kohde 6, Ruokapöytä sekä kuusi tuolia, valmistaja Adelta Oy, design Eliel Saarinen. / Kohde 7, Kaksi käsinojallista tuolia, valmistaja Adelta Oy, design Eliel Saarinen / Kohde 8, Turussa 1900-luvun alkupuolella valmistettu astiakaappi jossa valmistajan laata. Valmistaja N. Bomans Ångsnickeri, design Eliel Saarinen. Korkeus 196 cm, leveys 176 cm ja syvyys 54 cm / Kohde 9: 1900-luvun alkupuolella valmistettu kaappikello, design Eliel Saarinen. Korkeus 210 cm, leveys 40 cm ja syvyys 25 cm.
Klikkaa tästä selataksesi näitä esineitä huutokauppaluettelossa.
Eliel Saarinen (1873-1950)
Gottlieb Eliel Saarinen (1873-1950) oli kansainvälisesti tunnettu suomalainen arkkitehti, joka työskenteli niin kotimaassa kuin ulkomaillakkin. Hänen päätyylisuuntansa olivat kansallisromantiikka ja jugend.
Kansainvälisestikkin arvostettu arkkitehti oli hiljainen, mediasirkuksesta pois pysyttelevä muotoilija, joka ei pahemmin ottanut osaa sen ajan arkkitehtuuriin liittyviin keskusteluihin. Saarinen pysyi työn teossa myös silloin, kun hänen omia töitään arvosteltiin julkisesti. Suomen suuriruhtinaskunnassa syntyneen Saarisen kirjoituksetkin pohjautuivat tiukasti asiatekstiin.
Eliel Saariselle syntyi kaksi lasta vaimonsa Loja Geselliuksen kanssa. Elielin poika Eero Saarinen on myös kuuluisa suomalainen arkkitehti ja huonekalusuunnittelija, joka isänsä tavoin teki uraa Yhdysvalloissa. Elielin tytär Eva-Lisa ei myöskään ”pudonnut kauas puusta”, sillä hän suunnitteli niinikään muutamia huonekaluja sekä pienesineitä. Valitettavati Eva-Lisa Saarisen työt eivät saavuttaneet (ainakaan Suomessa) aivan isänsä tai veljensä töiden kaltaista arvostusta.
Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttely oli Saariselle tie menestykseen. Siellä hän esitteli kollegoidensa Geselliuksen ja Lindgrenin kanssa Suomen paviljongin. Helpolla menestys ei silti tullut, sillä kolmikon suunnittelema paviljonki sijaitsi aivan näyttelyn takaosassa. Paviljongin pelastuksesi, sen sisustukseen kuuluneet Akseli Gallen-Kallelan freskot voittivat sekä yhden näyttelyn, että kaksi hopeamitalia. Tiestikö, että Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen suunnitteli maailmannäyttelyn jälkeen muun muassa Pohjolan toimistotalon (1901), Kansallismuseon (1905-1910) sekä Suur-Merijoen kartanon Viipuriin (1904).
Vuonna 1905 kolmikon perustama arkkitehtitoimisto hajosi. Itsenäisenä arkkitehtinä jatkanut Saarinen jatkoi menestystarinaansa suunnittelemalla mm. Helsingin päärautatieaseman (1905-1914), sodassa sittemin tuhoutuneen Viipurin rautatieaseman (1913), Lahden kaupungintalon (1912) sekä Joensuun kaupungintalo (1913). Saarisen tyyli muuttui itsenäisenä arkkitehtina aina yhä klassisempaan suuntaan.
Yhdysvalloissa Saarinen teki läpimurtonsa vasta vuonna 1922, kun hän osallistui Chicago Tribune -lehden järjestämään pilvenpiirtäjän suunnittelukilpailuun. Saarinen sijoittui kisassa toiseksi. Vuotta myöhemmin George G. Booth pyysi Saarista pääarkkitehdiksi Cranbrookin Taideakatemian rakennushankkeeseen. Eliel toimi Cranbrooksissa myöhemmin myös johtajana sekä opettajana.
Saarinen nimettiin usean yliopiston kunniatohtoriksi. Näihin yliopistoihin lukeutuivat mm. Teknillinen ammattikoulu (v. 1934), Harvard (v. 1940), Cambridge (v. 1940) sekä Karlsruhe (v. 1948). Lisäksi Saarinen sai aikanaan useita muita kunnianosoituksia sekä palkintoja aina Yhdysvaltojen arvostetuimmasta arkkitehtuuripalkinnosta AIA Gold Medalista (1947) Brittannian arvostetuimpaan arkkitehtuuri palkintoon Royal Gold Medaliin (1950) saakka. Hänet on myös palkittu Suomen Valkoisen Ruusun 1 luokan komentajamerkillä sekä Suomen leijonan suurristillä. Saariselle myönnettiin myös Professorin arvo 1919.
Kleinhans Music Hall, Buffalo New York. Design Eliel Saarinen 1937-38.
Teksti: Joonas Mutkala, Jenny Sirén
Lähteitä: Wikipedia, kansallisbiografia.fi, Huutokauppa Helander, Villa Hvittorp, KMH Archive.
Kuvat: Wikipedia, Aki Syrjäläinen @huutokauppahelander
Sinua saattaisi kiinnostaa myös:
{{cta(’ed872987-9122-4107-940a-7b43ff65b04a’)}}
{{cta(’5940230c-7c4f-417b-8927-dcacd5df1884’)}}
{{cta(’4fb8c428-2149-42eb-b6a2-15f9de261916’)}}
{{cta(’5747131e-5224-4e62-bc97-a67536272294’)}}
